Viikonloppu tuli ja meni, jälleen aivan liian nopeasti. Ohjelmaa oli vaikka muille jakaa, joten varsinaista lepohetkeä ei Kinnarkummun vanhemmalle väestölle taaskaan suotu. Lauantaina aloitettiin operaatiolla nimeltään ikkunaponnistus. Mies, pikkumies ja Ukki huolehtivat operaation käytännön järjestelyt kulmakunnan naisväen värjötellessä aurinkoisessa viimassa. Tositoimiin pääsi sitten Elnakin osallistumaan vaativalla tehtävänimikkeellä, ikkunan pystyssäpitäjä. Miesväestö hoiti varsinaisen ponnistusosion ja nyt salissa seisoo kahdet karmit sekä vino pino ikkunalaseja.
Seuraavaksi vuorossa oli operaatio lattian hionta. Jälleen jäi Elna lähes sivussa seisojan rooliin kun miesväki taituroi hiontakoneiden kanssa. Onneksi kuuskytluvulla oli lautalattian päälle nakutettu jokunen sata pikkunaulaa levyjä pitelemään, niin sai Elnakin osoittaa hyödyllisyytensä nauloja kaivaessaan...
Sunnuntain tunteihin ei sitten remonttijuttuja mahtunutkaan, sillä sen täytti uintireissu, rippijuhlat ja tavaroiden uudelleenjärjestely tulevan kylppäriremontin tieltä. Tälle herrasväelle tuntuu aikataulu olevan aina liian tiukka ja yleensä ollaan myöhässä joka paikasta. Niin nytkin. Riemuksemme voimme kuitenkin todeta, että tällä kertaa oltiinkin jo toiseksi viimeisenä paikalla! Toivoa on vielä? Paluumatkalla muisteli Mies vanhoja "hyviä" aikoja kun juhliinkin ehdittiin joskus jopa ajoissa ja itse tilaisuudessa sai seurustella tuttujen kanssa rauhassa tarjoiluista nauttien. Nykyisin ravataan Rusinakaksikon perässä ja pyritään minimoimaan vahingot. Sen verran on kuitenkin kehaistava, että on meidän väessä ainakin yksi gentlemanni. Pikku-ukko otti onnittelutilanteen haltuun moiskautamalla pusun juhlakalun poskelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti