Viikonlopun resepti

 

 

v

 

 

 

Loiske rantakallioilla. Aurinko ja merituuli kasvoilla. Hyvä seura. Mustikkametsä.

Niistä on Kinnarkummun herrasväen rentouttava viikonloppu tehty.

Sijamuodot

Sali, salin, saliin, salia, salissa, salista... Eipäs täällä Kinnarkummussa paljon muusta olekaan viime päivinä ehditty puhua. Puheita on onneksi seurannut myös teot, joten loppusuoralla ollaan. Eilisiltana oli viimeisen lattiamaalikerroksen aika ja nyt herrasväki luovuttaa avaimet ammattilaisille viimeistelyjä varten. Listat laitetaan torstaina ja sähkäri saapuu perjantaina.

Jos oli katon tasoitus tuskainen prosessi, niin paljon teetti lattiakin työtä. Kuuskytluvulla lattialaudoituksen arvo on ollut pohjamateriaalina ja kaunista pintaa on tehty muovimatolla. Ajat ja isännät on talossa muuttuneet ja niin myös materiaaliarvostukset. Aivan remontin alkumetreillä muovimattojen alta tehty löytö on osoittautunut monessa mielessä arvokkaaksi. Ei sillä, että löytynyt lauta olisi arvokasta, vaan sillä, että se on kovasti tämän herrasväen mieleen. Ja samalla säästyy kasa eurojakin, kun suuressa osassa taloa löytyy lattiamateriaali valmiina.

Mutta eihän lautalattia ihan sellaisenaan käyttövalmis ole. Ensin revitään muovimatto. Sitten kaivetaan kovalevyt irti ja päästään kunnolla töihin! Kovalevyt on nimittäin naulattu jokseenkin huolella kiinni ja näiden pikkunaulojen poistamisessa on melkoinen homma... No, sekin saatiin hoidettua ja ei muuta kun nauloja nakuttamaan. Pienten ihmisten vedellessä sunnuntain päivätirsoja nakuttivat vanhemmat naulan kerallaan syvemmälle puuhun. Vasta sitten päästiin hiomaan. Mies tanssi laitteen kanssa ensin koko salin ja innostui siitä niin, että hioi samalla vielä pari yläkerran vinttikamaria.

Maanantaina päästiin maalaamaan. Etukäteen ajateltuna urakka tuntui helpolta. Maalaaminen on mukavaa puuhaa, mutta salin neliöt vaativat ennalta arvioitua enemmän aikaa. Yhteistuumin saatiin pohjamaalikerros kuitenkin sudittua ja eilen Elna viuhtoi pintakerroksen muun väen jo nukkuessa.

Ens viikolla saadaan sali käyttöön. Suunnitellaan salin verhojen ompelua, kannetaan kalusteet saliin ja ihaillaan uutta salia. Syödään salissa juhla-ateria ja suunnataan remonttikatseet sitten salista vinttikammariin ja kodinhoitohuoneeseen.

Remonttipuolella

Niin kun rehvakkaasti ehdin jo kehua, että marjahaaste voitetaan mennen tullen... No, tämän viikon aikaansaannos poimintarintamalla ei ole kehuttava. Oikeastaan se olisi olematon, ellei herrasväki olisi saanut Mymmeliltä hieman avustusta. Pakastimessa on siis vielä tilaa ja viikonloppuna on taas aikaa poimia.

Eilisenä iltapuhteena Mies paikkaili vielä salin seiniä ja viimeisteli kulmia. Muu väki pyöri Miehen tiellä, valon edessä ja tikkaiden täytteenä. On hauskaa seurata pikkuihmisiä, miten hekin touhuavat tohkeissaan "uudessa" tilassa. Sali on ollut lapsilta kiellettynä remonttipuolena jo useamman kuukauden, joten ihmekös tuo että hekin innostuvat ovien avautuessa. Elnan työsarkana on viimeinen seinämaalikerros vielä tänä iltana ja sitten huomenna rynnätään lattian kimppuun. Kaipa tämä(kin) tästä!

Kaikenlaista kehitystä

Hei Kinnarkumpuhan alkaa taas näyttää talolta! Johan tässä onkin jo reipas vuosi purettu ja puurrettu, mutta silti juuri mikään ei ole kokonaan valmistunut. No joo, eihän näin ole nytkään käynyt, vaikka tässä vähän iloitaankin. Projektin alussa oli herrasväellä mielikuva halutusta talon ulkomuodosta ja suunnitelma sen toteuttamiseksi. Aluksi muutetaan kattomallia ja uusitaan katto, sitten uusitaan sisäänkäynti ja rakennetaan siihen uuden mallinen kuisti. Nämä kaikki on jo tehty. Seuraavaksi suunnitelmassa luki uudenlaiset ikkunanpielet ja räystäät. Tässä vaiheessa ollaan nyt ja talo alkaa oikeasti muistuttaa mielikuvia! Vielä puuttuu uusi värisävy, terassi ja parvekkeet, joiden aika on ehkä vuoden päästä. On muuten ilo huomata, ettei vuoden puurtaminen ole mennyt hukkaan, vaikka välillä raskaalta tuntuukin!

Rusinakaksikon päivätirsojen aikaan on Elna hoidellut osuuttaan ikuisuusprojektin kimpussa. Salin kattoa on nyt kitattu noin kuusi kertaa ja maalikerroksia sudittu neljä. Kittimestarin silmää ei tainnut lopputulos vieläkään kokonaan miellyttää, mutta maalarin päätöksellä kattoon ei enää kosketa. Ei, vaikka mikä tulisi!

Seinät odottavat vielä viimeistä maalikerrosta. Homma on alun takkuilun jälkeen hyvässä vauhdissa. Lauantain epätoivoinen sävyn metsästys ja kaikki siitä johtuneet turhat ajokilometrit on enää muisto vain, kun kaunis harmaa heijastuu seiniltä. Harvoin on ollut oikean sävyn löytyminen yhtä haastavaa...

Piristysruiske

Kinnarkummussa ollaan fiiliksissä uusista ikkunanpielistä! Tänään niitä ilmestyi salin ja pääjulkisivun yläkerran ikkunoihin. Koko vuoden kovin ankealta näyttänyt ulkokuori sai hetkessä mojovan piristysruiskeen. Jännä juttu, miten pienikin ikkunanpieli suuressa seinässä vaikuttaa niin paljon.

Nyt pokia katsellessa voimistuu Elnan ajatus ulkoseinien maalaamisesta ihan haalean harmaaksi. Miehen silmissä talo on näyttänyt aina valkoiselta, mutta rouva kaipaa pientä sävyeroa koristelistoihin ja pieliin, jotta ne erottuisivat kauempaakin. Keskustelua on asian tiimoilta käyty useasti, eikä Mies ole kokonaan tyrmännyt Elnan ajatusta. Ja koska talo maalataan aikaisintaan ensi kesänä, on käännytysaikaa vielä runsaasti jäljellä. 

Kinnarkummun remontin suunnittelu alkoi yli puolitoista vuotta sitten kattoasioiden miettimisellä. Alusta asti oli selvää, että taloon tulee peltikatto ja se on ehdottomasti musta. Myös ränneistä ja syöksytorvista päätettiin pienen harkinnan jälkeen tehdä mustat. Siitä päätöksestä ollaan onnellisia, sillä väri oli nappivalinta ainakin tämän herrasväen mielestä! Peltihommat ovat sujuneet muutenkin loistavasti, kiitos Pelti-Saarin ammattitaitoisen ja tehokkaan porukan.

Tänään ei ole marjastettu, etumatka kapenee. Huomenna taas jos jaksetaan.

Ikkunanpokat

Hahaa, marjaputki jatkui tänäkin iltana ja tällä hetkellä ollaan selkeästi tavoitteen edellä!

Tämän päivän remppaedistys näkyy kuvassa. Ensimmäinen ikkuna on kehystetty alalautaa lukuun ottamatta. Muutama erilainen malli piti nähdä ennen kuin lopullinen päätös saatiin aikaiseksi. Ja tästä päätöksestä kantaa Elna kokonaisvastuun, sillä rouva sai päätöksentekoon tarvittavan valtuutuksen merillä purjehtineelta Mieheltä. Jännityksellä odotellaan, mitä merimies kommentoi...

Isovanhempien aikaiset kivipengerrykset näkevät taas päivänvalon, kun oksasakset viuhuvat villiintyneessä pensaikossa. Taannoin sattunut maa-ampiaisten vastaisku sai puskajustiinan perääntymään muutamaksi päiväksi haavojaan parantelemaan, mutta jokohan viikonloppuna uskaltautuisi taas puskien kimppuun.

Syksy on muuten saapumassa Kinnarkumpuun. Lehtiä satelee ja tuulikin on muuttunut jo selkeästi vilakammaksi. Hentoinen haave aurinkoisesta syyskuusta nostaa päätään. Säänhaltijalle terveisiä: meidän kura-allas ei ole vielä käytössä...



Näillä mennään

Arki rullaa jo kolmatta päivää ja Kinnarkummussa kaikki hyvin. Mies on vaihtanut kumpparit ja lapion pukuun ja läppäriin, me muut jatketaan edelleen kumpparilinjalla. Rusinakaksikko nauttii puutarhahommista, joten päivät kuluvat pääasiassa pihalla, kasvimaalla, marjapuskissa ja kukkapenkeissä. Pienin kumpulainen on varsinainen herkkusuu ja viihtyy pitkiä aikoja itsekseen marjapensaiden ympärillä. Ääntäkään ei kuulu, vaikka suu käykin koko ajan!

Pakastinta on yritetty täyttää marjaherkuilla se mitä on ehditty, mutta tilaa on vielä. Mies heitti ilmoille laskelman ja haasteen, jonka mukaan pakastin täyttyisi parissa viikossa, jos joka ilta poimittaisiin kaksi rasiallista marjoja. Tavoite ei ole niin kova, etteikö herrasväellä olisi jopa mahdollisuus onnistua. Niinpä heilui emäntä heinikossa yksikin ilta saaden saaliikseen vadelmia ja mustaherukoita seuraavankin päivän tingin verran. Ja aikataulussa pysymiseksi suuntasi koko herrasväki tänä iltana purkit kourissa mustikka-apajille...

Parasta antia arjen alkamiseen on tarjonnut esikoinen. Ykskaks toisesta pienokaisesta on kasvanut iso lapsi ja tätä nykyä Kinnarkummussa asustaa enää yksi vaippahousu! Rusina on kyllä vaipattomuudesta tohkeissaan, mutta korjaa kuitenkin äidin asiavirheen säännöllisesti: "En minä ole lapsi. Minä olen mies!!"

Jotta tähänkin postaukseen saadaan vanhan talon arkirealismi mukaan, niin kerrotaan vielä ettei uuteen vessaan tule ollenkaan vettä. Onneksi vika näyttäisi kuitenkin pieneltä ja korjaaja saadaan jo huomiseksi. Sen sijaan salin katon ongelma saattaa jatkua vielä huomisenkin jälkeen. Vanhan, epätasaisen umpilaudoituksen päälle asennettujen levyjen saumoja ei tämä amatöörikööri saa millään kokonaan tasaiseksi ja pinna meinaa kiristyä. Mut minkäs teet? Voi olla, että valmistuttuaankin on sali käyttökiellossa aina aurinkoisina aamupäivinä. ;) Silloin päivänvalo on nimittäin ankarin ja jokainen epäkohta pistää herrasväen silmään. 

Ei mahda mitään. Näillä mennään.

Parasta kesässä

Syyskesän usvaisen kosteat aamut sekä lämpimät ja hämärät illat ovat Elnan mielestä kesän parasta aikaa. Se aika on parhaillaan käsillä ja paras tapa nauttia siitä on ihailla maisemaa terassilta käsin keinutuolissa kiikkuen. Myös hiljaiset aamu- tai iltapaseeraukset peltotiellä nelijalkaisen kanssa kuuluvat tämän ajan parhaaseen antiin. Siis jos Karvapallero pysyttelee poissa kuraojista...

Viimeinen koko herrasväen yhteinen kesälomapäivä näytti parastaan ainakin ilmojen suhteen. Mikäs siinä oli nauttiessa auringosta omalla pihalla laiskotellen. Ainoastaan naapureista kuuluneet työn ja touhun äänet nostivat pientä huonon omantunnon ääntä Elnan korvien välissä. Tekemättömiä töitä kun olisi vaikka muille jakaa. Mutta äänistä huolimatta pystyi herrasväki keskittymään olennaiseen ja pyhitti koko päivän levolle!

Maissit kasvavat, kurkkusato on kiitettävä, ensimmäiset chilit pilkistävät ja ihana mintun tuoksu piti tuoda kimpussa sisälle asti.

 

Käy Muumilaaksoon

Vallihautakaivannot saatiin kaivettua, putkitettua ja täytettyä sopivasti viimeisten lomapäivien kunniaksi. Eilisen aamupäivän ruusupenkin teon jälkeen päätti herrasväki suunnata oikealle lomareissulle aurinkoiseen Naantaliin.  Aurinkoa ei tosin varsinaisesti näkynyt, mutta Kinnarkummussa vallinnut saderintama ei onneksi yltänyt Kailon saarelle asti. Rusinakaksikko viiletti kolme tuntia pää kolmantena jalkana, välillä pannukakulla tankaten ja sitten taas laakson asukkaita halaillen. Kivaa oli!