Näillä mennään

Arki rullaa jo kolmatta päivää ja Kinnarkummussa kaikki hyvin. Mies on vaihtanut kumpparit ja lapion pukuun ja läppäriin, me muut jatketaan edelleen kumpparilinjalla. Rusinakaksikko nauttii puutarhahommista, joten päivät kuluvat pääasiassa pihalla, kasvimaalla, marjapuskissa ja kukkapenkeissä. Pienin kumpulainen on varsinainen herkkusuu ja viihtyy pitkiä aikoja itsekseen marjapensaiden ympärillä. Ääntäkään ei kuulu, vaikka suu käykin koko ajan!

Pakastinta on yritetty täyttää marjaherkuilla se mitä on ehditty, mutta tilaa on vielä. Mies heitti ilmoille laskelman ja haasteen, jonka mukaan pakastin täyttyisi parissa viikossa, jos joka ilta poimittaisiin kaksi rasiallista marjoja. Tavoite ei ole niin kova, etteikö herrasväellä olisi jopa mahdollisuus onnistua. Niinpä heilui emäntä heinikossa yksikin ilta saaden saaliikseen vadelmia ja mustaherukoita seuraavankin päivän tingin verran. Ja aikataulussa pysymiseksi suuntasi koko herrasväki tänä iltana purkit kourissa mustikka-apajille...

Parasta antia arjen alkamiseen on tarjonnut esikoinen. Ykskaks toisesta pienokaisesta on kasvanut iso lapsi ja tätä nykyä Kinnarkummussa asustaa enää yksi vaippahousu! Rusina on kyllä vaipattomuudesta tohkeissaan, mutta korjaa kuitenkin äidin asiavirheen säännöllisesti: "En minä ole lapsi. Minä olen mies!!"

Jotta tähänkin postaukseen saadaan vanhan talon arkirealismi mukaan, niin kerrotaan vielä ettei uuteen vessaan tule ollenkaan vettä. Onneksi vika näyttäisi kuitenkin pieneltä ja korjaaja saadaan jo huomiseksi. Sen sijaan salin katon ongelma saattaa jatkua vielä huomisenkin jälkeen. Vanhan, epätasaisen umpilaudoituksen päälle asennettujen levyjen saumoja ei tämä amatöörikööri saa millään kokonaan tasaiseksi ja pinna meinaa kiristyä. Mut minkäs teet? Voi olla, että valmistuttuaankin on sali käyttökiellossa aina aurinkoisina aamupäivinä. ;) Silloin päivänvalo on nimittäin ankarin ja jokainen epäkohta pistää herrasväen silmään. 

Ei mahda mitään. Näillä mennään.