sunnuntai 30. marraskuuta 2014

24




 



Kuinka monta yötä jouluun vielä on?

Aletaanko laskea yhdessä ja jaetaan jouluiloa kaikille sitä haluaville? Pysytään kuulolla. :)

perjantai 28. marraskuuta 2014

MYYJÄISET





Tällaisia hauskoja tuotteita löytyi kyläkoulun joulumyyjäisistä. Ala-asteikäisten kädenjälki näkyy nyt siis Kinnarkummussakin ja Rusinakaksikon päiväkotiaskarteluilla saadaan joulusaunaan hyvät tulet. Tuntuu hyvältä laittaa rahaa tarkoitukseen, jolla lapset ja nuoret saavat elämäänsä lisää elämyksiä ja kokemuksia. Tälläkin paikkakunnalla on nyöryt vedetty niin kireälle, ettei päiväkoteihin ja kouluihin riitä lainkaan ylimääräistä retkiä tms. lisäohjelmaa varten, joten on hienoa että talkoohenkeä riittää. Ja hauskinta koko myyjäistouhusta teki eilen se, että oppilaat olivat oikeasti myymässä tuotteitaan. Myyntipuheet rohkaistuivat tapahtuman kuluessa ja lopulta tuotteita kaupattiin jo kuin vanhat tekijät. Siinä oli pakko tämänkin tädin siirtyä isompiin rahoihin, kun hymyssä suin myyntipuheiden "loukkuun" jäi!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

PATE PULSKANEN



Täällä on otettu kaikki riemu irti lumisista päivistä.


Mäenlasku, lumileikit ja -rakentamiset vievät mennessään sekä pienet että isommatkin.


Eilisen työpäivän päätteeksi yritettiin joulukorttikuvausta, mutta niin se vaan ehti pimeyden pirulainen laskeutua ennen kuin ehdittiin kamera kädessä kinoksiin.


Tämä keskivartalopullea kaveri on viiden lapsenlapsen lahja Ukille talven tulon kunniaksi.


Siellä Pate patsastelee Ukin työtilan ikkunan takana ja hymyilee sitä hymyä, jota niin viisikko kuin isoisäkin hymyilevät, kun toistensa kanssa touhuilevat. 


  Voi miten piristävää tuo valkoinen peite on! 

tiistai 18. marraskuuta 2014

NELJÄS HÄMÄRÄ KAUSI KÄYNNISSÄ


Täällä käy kova kuhina edelleen synttäreiden ympärillä. Kun yksi lapsi on saatu onnelliseksi juhlistaan, on toinen jo kovasti touhuissaan omistaan. Valitettavasti (ainakin tytön kannalta) niihin bileisiin on vielä usempi kuukausi aikaa. Vieraslista on silti suunniteltu ja jo puhalletut ilmapallot pitäisi säästää keväälle... Onneksi joulu saapuu pian tähän synttäribuumin väliin. Jospa sillä saadaan siirrettyä suurimmat innostukset suosiolla tulevan vuoden puolelle. 

Vielä ei Kinnarkummussa jouluvaloja viritellä. Ei ennen ensimmäistä adventtia. Mutta mikään ei estä sen sijaan virittämästä talvivaloja. Ihan eri juttu, eiks vaan? Ensimmäiset otettiin viikonloppuna olohuonetta valaisemaan, sillä tämä talo on edelleen kovin kevyesti valaistu. Lähes kaikista huoneista puuttuu esimerkiksi kattovalaisin, sillä oikeanlaisia ei vain ole tullut vieläkään vastaan. Huhtikuusta lokakuuhun ei valaisimia edes oikein muista, mutta näin marraskuun pimeimpinä päivinä herää kummasti kiinnostus valaisinhankintoja kohtaan. Vaikka hämärähyssyily onkin kivaa ja nautin tunnelmallisesta valaistuksesta, on kirkkaammalle valolle tarvetta aina silloin tällöin. Joten mistä sitä tietää, vaikka jo tämän nyt meneillään olevan pimeimmän jakson aikana joku uusi valontuoja katossa killuisi... Vaikkei tämä ole kuin vasta neljäs syksy tässä talossa näillä valoilla. ;)

   

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

LASTENJUHLAT




Kinnarkummun ensimmäiset lastenkutsut on saatu juhlittua ja vanhemmatkin ovat vielä hengissä. ;) Vauhtia ja sitä myöten myös vaarallisia tilanteita riitti ja hikeä taisivat pyyhkiä otsalta sekä juhlijat että järjestelytoimikunta. Kymmenkunta nopsajalkaa saa kyllä varsin hyvän hulinan aikaiseksi. Ainoa harmituksen paikka juhlien jälkeen tuli kameraa katsoessa. Kukaan kun ei ehtinyt tarttua kameraan ennen kuin oli liian myöhäistä. Että tässä teillekin vain rääppiäiset, vassoguud!

perjantai 7. marraskuuta 2014

LAHJAKSI KELPAAVAA











Ensimmäinen erä talvea saapui ja lähti lähes saman tien pois. Vapaapäivän ansiosta ehdittiin siitä kuitenkin nauttia juuri niin paljon kuin vain ensilumesta ylipäätään voi. Sitä kerättiin, siinä kierittiin, siitä leivottiin, sitä heiteltiin, siitä rakennettiin ja kaiken tekemisen ohessa siitä riemuittiin ja sitä ihasteltiin.

Lähestyvä isänpäivä on laittanut Elnan ja kaksikon mietintämyssyn raksuttamaan. Mitä kivaa sitä isipapalle keksittäisiin? Lahjaideaa pohdiskeltaessa yhteisen sävelen löytyminen oli siinä mielessä haastavaa, että eri sukupolvilla tuntui olevan varsin erilainen katsantokanta lahjan antamiseen. Elnan ajatus yhteisesta laatuajasta kiireisen arjen keskellä poiki ehdotuksen koko perheen elokuvareissusta ja oheistoiminnasta lähikaupungissa. Yllättäen se tyrmättiin Rusinakaksikon suunnalta heti kättelyssä, sillä: "Ei siinä ole mitään lahjaksi annettavaa." Ehdotus lahjan konkretisoinnista leffalippujen paketoimisen muodossa ei sekään asiaa auttanut, vaan Rusina tokaisi: "Eihän siitä jää isille mitään lahjaa, kun sen lipun joutuu antamaan sinne teatteriin."

No, Miehelle tiedoksi, että eiköhän me jotain lahjaksi kelpaavaa kuitenkin keksitä... ;) Tässä tapauksessa se kaikkein suurin ilo on varmasti joka tapauksessa pienten ihmisten antamisen ilo, joka jo sellaisenaan on mitä luultavimmin se kaikkein paras lahja isille.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

SUUTARI PYSYKÖÖN LESTISSÄÄN





Kai sitä pitää kodin sisustuksessakin jotenkin näkyä, mitä asukas työkseen tekee? Jalkinealalla yli kymmenen vuotta työskennelleelle se voi olla esimerkiksi nämä vanhat, puiset kenkälestit kokoa 39. Vielä kun ne sai käytännössä katsoen ilmaiseksi paikalliselta kirpputorilta, oli asia sillä selvä. Vaikka ura kenkien parissa mitä ilmeisimmin pian päättyykin, jää siitä muisto elämään myös esineen muodossa.

Alan vaihto ei ole helppoa. Kun tekee pitkään samojen asioiden parissa töitä, on niin sitoutunut niihin, ettei oikein edes osaa ajatella osaavansa jotain muutakin alaa. Kun sitten työnhakutilanne tulee eteen pakollisena, katselee sitä aluksi vähän kuin laput silmillä avoimia työpaikkoja. Hakee kapea-alaisesti vanhaa läheltä liippaavia hommia ja muut vilisevät silmien ohi ilman pienintäkään reaktiota. Työnhakutilanteessa pitäisi osata olla rohkea ja avoimin mielin, sillä muuten saattaa hukata monia mahdollisuuksia. Pitää uskoa itseensä ja kykyihinsä ja hakea reippaasti myös uusille urille. Sivuraide voi hyvinkin johtaa uudelle, entistä vilkkaammalle tielle, jos sinne vaan uskaltaa kääntyä.

Koska en ole suutari, en aio vanhaa sanontaa myöskään noudattaa. Uusien lestien luominen sen sijaan kiinnostaa ja siksi pyrinkin poistamaan laput silmiltä, katselemaan rohkeasti ympärilleni ja löytämään uuden polun, kun vanha, tuttu ja turvallinen on kuljettu päätepisteeseensä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

UNETTOMIA ÖITÄ


Viikonloppu vietettiin intensiivisesti viisvee juhlien merkeissä. Lauantaina valmisteltiin ja juhlittiin, sunnuntaina nautittiin lahjojen tuomasta ilosta ja kakkurääppiäisistä. Yhden pikkuihmisen toiveet täyttyivät ja onni paistoi kasvoilta aamusta iltaan. Ja oikeastaan illasta aamuunkin, sillä Rusinan yöunet ovat olleet viime aikoina kovin herkät. Välillä valvotaan pari tuntia keskellä yötä ja odotetaan aamua, toisinaan saattaa lasten huoneeseen syttyä valo kello neljä aamulla, kun pikkumies rakentelee legoja lattialla. 

Aamut ovat siis olleet pelkän syyspimeän lisäksi muustakin syystä väsyneitä. Päiviä on vaikea saada käyntiin ja joka-aamuinen kiire on sillä taattu. Onneksi työpäivät ovat olleet sen verran hektisiä, ettei väsymystä ole ehtinyt huomata kuin vasta illalla kotiin päästyä. Silloin se sitten iskeekin salamana, eikä paljoa muuta jaksa kuin rötköttää sohvalla. Arkikiireet, podettu syysflunssa ja huonosti nukutut yöt ovat pakottaneet liikuntatauolle, joka pitäisi saada katkaistua niin pian kuin taudin viime oireet katoavat. Liikkumattomuus ja raittiin ilman puute nimittäin väsyttävät yhtä lailla. Jostain pitää vaan löytää taas motivaatio yksin sysipimeään vesisateeseen pinkaisuun, sillä voin kertoa että sohvan, viltin ja suklaan yhdistelmä houkuttavat melko paljon enemmän...

lauantai 1. marraskuuta 2014

MUINAISJÄÄNNÖS








Hektisen työrupeaman ja syysflunssan yhdistelmä imi mehut kuluneella viikolla. Jokapäiväinen päänsärky ja huonosti nukutut yöt kaupan päällisinä saivat Elnan näyttämään lähestulkoon muinaisjäännökseltä. Jopa lähes vieraat ihmiset päättivät ottaa asiakseen kommentoida tummia silmänalusia ja nuutunutta lookia. 

Yhtäkkiä keskiviikkoiltana välähti. Elna kärsi raittiin ilman puutoksesta, sillä viimeinen viikko oli kulunut lähes kokonaan sisätiloissa. Korjausliike tehtiin siis heti kättelyssä torstaina aamutuimaan sieniretkeilyn merkeissä ja tänään olo on jo palautunut viittä vaille normaaliksi. Ulkoilemattomuus on Elnalle ihan uutta, sillä aiemmin ainakin yksi ystävä repi väsyneemmänkin takapuolen irti sohvasta joka ikinen ilta, satoi tai paistoi. Nyt kun ystävä lepäilee tuolla jossakin pilven reunalla, on pakolliset happihyppelyt jääneet. Sääli juttu. Pimenevät illat vaan ei motivoi, ei sitten yhtään.

Hihii, tänä viikonloppuna juhlitaan viisivuotiasta! Tässä se mammakin vaan pakosti vanhenee, vaikkei vuosia omaan ikään niin paljon huomaakaan kertyvän. Mutta pakkohan se on ainakin vanhaa ystävää uskominen, kun hän noin viidentoista vuoden jälkeen tavattaessa Elnalle totuuden tokaisi:

"Hei sinäkin näytät ihan aikuiselta."

Joo, kai sitä kolmevitosen kolkutellessa vähän pitääkin. Vaiks en kyllä haluis. #ikinuori ;)