UNETTOMIA ÖITÄ

Viikonloppu vietettiin intensiivisesti viisvee juhlien merkeissä. Lauantaina valmisteltiin ja juhlittiin, sunnuntaina nautittiin lahjojen tuomasta ilosta ja kakkurääppiäisistä. Yhden pikkuihmisen toiveet täyttyivät ja onni paistoi kasvoilta aamusta iltaan. Ja oikeastaan illasta aamuunkin, sillä Rusinan yöunet ovat olleet viime aikoina kovin herkät. Välillä valvotaan pari tuntia keskellä yötä ja odotetaan aamua, toisinaan saattaa lasten huoneeseen syttyä valo kello neljä aamulla, kun pikkumies rakentelee legoja lattialla. 

Aamut ovat siis olleet pelkän syyspimeän lisäksi muustakin syystä väsyneitä. Päiviä on vaikea saada käyntiin ja joka-aamuinen kiire on sillä taattu. Onneksi työpäivät ovat olleet sen verran hektisiä, ettei väsymystä ole ehtinyt huomata kuin vasta illalla kotiin päästyä. Silloin se sitten iskeekin salamana, eikä paljoa muuta jaksa kuin rötköttää sohvalla. Arkikiireet, podettu syysflunssa ja huonosti nukutut yöt ovat pakottaneet liikuntatauolle, joka pitäisi saada katkaistua niin pian kuin taudin viime oireet katoavat. Liikkumattomuus ja raittiin ilman puute nimittäin väsyttävät yhtä lailla. Jostain pitää vaan löytää taas motivaatio yksin sysipimeään vesisateeseen pinkaisuun, sillä voin kertoa että sohvan, viltin ja suklaan yhdistelmä houkuttavat melko paljon enemmän...