keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kesken ja levällään


"On ollut vähän remonttia?" kysyi peltimies pihalle astellessaan. Joo, vähän. Siinä miesten mittaillessa koristelista- ja ikkunapeltejä jäi Elna pohtimaan asiaa. Enää ei aina oikein muistakaan, mistä lähdettiin liikkeelle silloin yli kaksi vuotta sitten. Eikä silloin osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea tähän välille tulee mahtumaan ja missä vaiheessa nyt ollaan. Vaikka kuinka jo suunnitteluvaiheessa hoettiin, että remontoidaan pikku hiljaa, niin olisiko kumpikaan, Elna tai Mies, kuvitellut homman olevan vielä kahden vuoden jälkeen näin kesken ja levällään? Tuskin. Ja ne kaikki välivaiheet, jotta edes tähän pisteeseen ollaan päästy... Hanskat olisi varmaan lentäneet tiskiin jo heti kättelyssä. 

On jännää muistella, sillä pintaan nousee sekalaisia tuntemuksia laidasta laitaan. Hymy nousee huulille, kun miettii kaikkia muutoksia, joita taloon on jo ehditty tehdä. Vaikeimmista hetkistä on silti edelleen jäljellä pieni kirpaisu vatsanpohjassa. On muistot hetkistä, jolloin olo on ollut kaikkein väsynein ja ahdistunein. Vastapainona niille muistuu mieleen kaikki ne ilon ja onnen hetket, joita kokee asioiden muuttuessa ja valmistuessa. Edelleen lähes päivittäin Elna huomaa ihastelevansa toimivaa kodinhoitohuonetta, olohuoneen valoisuutta tai yläkerran työhuoneen rauhallista tunnelmaa. Kaikki se, mitä ollaan saatu aikaiseksi, on kuluneen ajan ja voimien arvoista. Siispä, ei muuta kuin eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa! 

Kinnarkummun väki on alkanut tehdä inventaaria vielä tämän vuoden puolella tehtävistä töistä. Listattavia asioita riittää ja ennen puhtaaksi kirjoittamista on ne saatava tärkeysjärjestykseen. Jospa se suunnittelu sanonnan mukaisesti hoitaisi puolet tekemisestäkin. 

tiistai 27. elokuuta 2013

Uneton yö





Mitä tehdä kun ei saa yöllä unta? Kieriä sängyssä, luuhata netissä tai vaikka lukea kirjaa. Tai sitten voi käyttää ajan hyödyksi ja suunnitella kodin sisustuksen. Näin teki Elna, kun koko muu väki tuhisi peitot korvilla.

Pitkään vaivannut keikkuminen kahden sisustuksellisen suunnan välillä sai vihdoin päätöksensä. Kaikki on nyt kristallin kirkasta. No ei sentään, mutta jonkinlainen valaistuminen Elnalle tuona yönä tapahtui. Kauan kadoksissa ollut inspiraatio palasi, kun suunta löytyi. Sen verran paljon on tosin tehtävää ja hankittavaa, ettei valmista ihan äkkiä tule. Mutta se kai on se sisustamisen suolakin. Pikku hiljaa kun tekee oikeanlaisia löytöjä, ehtii niistä kaikista nauttia kunnolla. Toinen vaihtoehto olisi kävellä kauppaan ja ostaa kaikki heti (jos olisi iso tukku rahaa...), mutta jotenkin tylsää se olisi. Tavarat tapaavat hakea omaa paikkaansa jonkin aikaa, ennen kuin se lopullinen sijoituskohta löytyy ja virhehankintoja tulisi varmasti enemmän. 

Täällä on remonttikin vielä niin paljon vaiheessa, että kalusteet hakevat paikkaansa vielä pitkän tovin. Valmista ei siis siinäkään mielessä tule vielä vuosiin. Mutta suunnittelu on hauskaa! Voi pojat, miten Elna nauttiikaan suunnittelemisesta ja visioimisesta. On siinä Miehellä välillä kestämistä, kun haluaisi rauhassa lukea sunnuntain hesaria kahvikuppi kourassa ja vaimo sen kun haaveilee ääneen vastauksia ja riemunkiljahduksia sisältävää intoilua odottaen.  Eikä se Miehen lompakkokaan ihan helpolla pääse, vaikka tavoitteena onkin hankkia mahdollisimman paljon vanhaa ja tuunata itse. 

Keskittymisvaikeuksia lopputyön parissa. Mieli liikkuu visioissa, jotka siintelevät verkkokalvoilla. Työlista venyy venymistään... :)

maanantai 26. elokuuta 2013

Sopivia kelejä





 Talon ulkomaalaus on siitä haasteellinen projekti, että sen laajuutta on vaikea etukäteen kuvitella. Vaikka jokainen maalattava kohta on silmillä nähtävissä, on sitä silti niille jotenkin sokea. Aluksi haluaa vaan saada isoa pintaa aikaiseksi ja talon ilme muuttuu äkkirysäyksellä. Sitten huomaa, että onhan tässä näitä pienempiäkin pieliä ja listoja, kulmia ja kaiteita. Hyvällä ilmalla (kuten viikonloppuna) niitä sitten tehdään muka nopsasti vaan, niin pieniähän ne on. Kun saa yhden sivun valmiiksi, niin johan toinen huomaakin itseltä unohtuneen kuistin räystään tai koristelistan reunan. Teippauksineen, tikkaiden siirtämisineen ja itse maalaamisineen yksikin ikkuna vie yllättävän paljon aikaa. Siinä kun taloa kiertää ikkuna kerrallaan, huomaa viikonlopun kuluneen sujuvasti pensseli kädessä touhuten. Ja siis siltikään ei homma ole täysin valmis... Loppusuoralla kuitenkin ollaan, joten jos säämies on armollinen, saadaan kuin saadaankin ulkomaalausprojekti kokonaan valmiiksi vielä tänä syksynä. 

...Vaikka nyt mieleen kyllä muistui vielä parit maalaamattomat ovet, tikkaat, putket ja kulmalistat. Kuinkahan tässä sit lopulta käykään?

perjantai 23. elokuuta 2013

Haaste


Joskus lakastunutkin kukka voi olla kaunis. Onko se vaan minä, vai onko tuo horsma häviävä luonnonvara? 

Muonamiehen mökin Matleena heitti haasteella jo aikaa sitten. Nyt on viimein aika istua alas ja vastata haasteen kysymyksiin. Tässä niitä siis tulee:

1. Millainen asuinympäristö on sydäntäsi lähellä? Entä millainen asuinympäristösi on oikeasti?

Asun aika lailla juuri sellaisessa asuinympäristössä, josta eniten pidän. Maaseudulla, muttei liian kaukana kaupungista. Omassa rauhassa, muttei liian kaukana naapureista. Omilla juurillani, joiden läsnäolo merkitsee vuosi vuodelta aina enemmän. (oon tullut vanhaksi, tiedetään!) Luonnon läheisyyden tärkeys on konkretisoitunut kaupungeissa elettyjen vuosien aikana. On hienoa, että voin katsella niin metsää kuin peltomaisemaakin kotisohvalta. Pääsen luonnon keskelle suoraan kotiovelta. Ainoa asia, jonka asuinympäristössäni vaihtaisin, on autoilun tarve. Ihanteellista olisi, jos voisin pyöräillä töihin, kauppaan tai torille ilman, että se olisi tunnin urheilusuoritus.

2. Kerro kuvin tai sanoin kotisi kamalimmasta nurkasta.

Jaa-a, tässäpä onkin haastetta kerrakseen. Ei siksi, etteikö Kinnarkummusta löytyisi kamalaa nurkkaa. Päin vastoin. Niitä löytyy sieltä ja täältä, sillä remontti on totaalisen kesken. Minkähän valitsisin? Se voisi olla esimerkiksi tämä ruokailutilan kulma, joka odottelee seinien purkamista keittiöremontin yhteydessä. Nyt sitä on yritetty peitellä kaapin ja cd-levyjen avulla siinä kovinkaan hyvin onnistumatta.




3. Mitkä ovat kotisi hyvät ja huonot puolet?

Ensimmäisenä mieleen tulee kodin suuri koko, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahana se tuntuu erityisesti remontoidessa ja siivotessa. Hyvää taas on avaruus ja varmasti riittävä tila, vaikka vanhassa talossa tilankäytön käytännöllisyys ei olekaan huippuluokkaa.

4. Valitse joku seuraavista kodeista ja kerro syy valintaasi: Vanha koulu joen äärellä, moderni paritalo kaupungissa, tasakattoinen talo pikkukaupungissa, 70-luvun kerrostalo kaksio kaupungissa, vanha kauppa rintamamiestalossa vai mansardikattoinen huvila meren rannalla?

Valitsen ehdottomasti huvilan meren rannalla. Olen meri-ihminen ja ne huvilat... kyllä kelpaisi! Niissä on sellaista ihanaa, rauhallista vanhan ajan tunnelmaa.

5. Minkä väriset seinien pitää olla?

Tässä asiassa olen ollut kovasti kahta eri mieltä. Välillä sitä mieltä, että kaikki vaan valkoista ja sit taas välillä tykkäisin väreistä, lähinnä harmaasta, mustasta ja joskus jopa punaisesta. Mutta kyllä täällä Kinnarkummussa pysytellään varmasti pitkälti valkoisessa, johon salin vaalea harmaa tekee poikkeuksen.

6. Entä lattian?

Rakastan lautalattioita! Niiden pitää olla joko ihan vaalean harmaat tai sit ihan mustat. Yläkerran vieras- ja työhuoneisiin testattu musta on tosi hyvä ja mielessä on käynyt, että olisko pitänyt maalata koko alakertakin sittenkin mustalla. Mut mennään nyt kuitenkin niin, että alhaalla vaaleaa ja ylös sitten mustaa.

7. Jos saisit ihan minkälaisen sängyn vain, millainen se olisi?

No ainakin leveämpi kuin nykyinen, eli sellainen 180cm olisi hyvä. Haluaisin sellaisen vanhan näköisen, hieman koristeellisen ja mustan. Yhden sellaisen ole jo löytänytkin, mut sen aika on vasta kun saadaan yläkerran makuuhuone remontoitua. Siihen voi mennä jokunen vuosi...

8. Haaveiden kodissasi... saat jatkaa itse!

...on 1) riittävästi säilytystilaa 2) toimiva keittiö 3) paljon valoa.

Kiitos Matleenalle tunnustuksesta!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lumo



Oho, tulikin huomaamattaan pidettyä pieni blogiloma. Kuinkas kauan oikein menikään, kun sinä aikana ehti Kinnarkumpuun saapua syksy. 

Elna on kuluneiden viikkojen aikana ehtinyt jo monet kerrat hätäillä liian aikaisin saapuvaa syksyä. Kun eihän siihen ole vielä ollenkaan valmis! Kaivataan lisää aurinkoa kasvoille, lisää välipaloja nurmikolla loikoillen. Enemmän istuskelua laiturilla jalkoja lämpöisessä vedessä heilutellen. Retkiä, ystäviä, grilliherkkuja, ötökäiden surinaa. Toriaamiaisia, lämpimiä iltoja, lepakoita terassin yllä. Kaikkia niitä juttuja, joista ollaan tänä kesänä saatu nauttia...

 Vaan kuinkas kävikään? Kyllä se syksyihminen siltikin tunki päänsä esiin, kun oikeita syksyisiä usva-aamuja alettiin tarjoilemaan. Kuka nyt niitä voisi vastustaa? Ei ainakaan Elna, jonka valitus loppui sen sileän tien, kun vain sai viritettyä itsensä uuteen moodiin. Syksyssä on oma lumonsa, joka vie mennessään, kunhan sille vain antaa mahdollisuuden. Koittakaa, jos ette usko!




sunnuntai 4. elokuuta 2013

Viimeinen lomapäivä






 Kesäloman lopuksihan kannattaa ostaa kesän rentouttavin kapistus. Siinä on nyt lötkötelty viikonloppu vuorotellen ja samaan aikaan, vierekkäin ja sylikkäin, välillä sulassa sovussa ja välillä kovaäänisesti nahistellen. Jo muutaman minuutin käyttökokemuksella todettiin yhdessä tuumin, että ens kesänä Kinnarkumpuun ripustetaan rivi keinuja. Eikä suinkaan siksi, etteikö sopu sijaa antaisi, vaan siksi, että kyseinen istuin on yksi kaikkien aikojen leppoisimmista keksinnöistä ikinä. Me like.

Naapurin ahkera Isosisko tyttärineen pystytti yhden iltapäivän ajaksi kesäkahvilan leikkimökkiin. Monenlaisia leipomuksia oli tarjolla ja kolikoita kilahteli kiitettävästi tyttösten lippaaseen. Ihana idea kokonaisuudessaan!

Kesäloman päättymisen ei annettu lannistaa kummun kesämieltä. Niinpä aurinkoista kesäpäivää olikin aihetta juhlia meren herkkuja grillaten. Vaan sen verran tyyristä tuo hummeri on ruokaisuuteensa nähden, että tuskin maukkaudestaan huolimatta kovin usein tämän herrasväen ostoskärryihin sujahtaa.



lauantai 3. elokuuta 2013

On








On matkustettu Keski-Suomeen ja taas takaisin etelään päin. On askellettu näkötornin portaita ylös ja lähes juostu ne alas. On punnerrettu vedestä laiturille ja hypitty kymmeniä kertoja takaisin veteen. On harjoiteltu veneen ohjaamista ja merimiessolmuja. On ratsastettu ja kärrytelty. On opiskeltu kanojen hoitoa ja pidelty pikkutipuja kämmenellä. On tavattu rakkaita ihmisiä ja kerätty talteen auringon säteitä pimeneviä päiviä kirkastamaan. 

Ja tuo ovi vie muuten Tiirinkosken tehtaalle, ihanaan sisustuspuotiin Hämeenlinnan laitamilla. Käykääpä kurkkaamassa paikan päällä tai täällä.