Oho, tulikin huomaamattaan pidettyä pieni blogiloma. Kuinkas kauan oikein menikään, kun sinä aikana ehti Kinnarkumpuun saapua syksy.
Elna on kuluneiden viikkojen aikana ehtinyt jo monet kerrat hätäillä liian aikaisin saapuvaa syksyä. Kun eihän siihen ole vielä ollenkaan valmis! Kaivataan lisää aurinkoa kasvoille, lisää välipaloja nurmikolla loikoillen. Enemmän istuskelua laiturilla jalkoja lämpöisessä vedessä heilutellen. Retkiä, ystäviä, grilliherkkuja, ötökäiden surinaa. Toriaamiaisia, lämpimiä iltoja, lepakoita terassin yllä. Kaikkia niitä juttuja, joista ollaan tänä kesänä saatu nauttia...
Vaan kuinkas kävikään? Kyllä se syksyihminen siltikin tunki päänsä esiin, kun oikeita syksyisiä usva-aamuja alettiin tarjoilemaan. Kuka nyt niitä voisi vastustaa? Ei ainakaan Elna, jonka valitus loppui sen sileän tien, kun vain sai viritettyä itsensä uuteen moodiin. Syksyssä on oma lumonsa, joka vie mennessään, kunhan sille vain antaa mahdollisuuden. Koittakaa, jos ette usko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti