maanantai 7. joulukuuta 2015

JOULUKALENTERI



Joulukuuta huidellaan jo toista viikkoa. Kalenteriluukut aukeaa yksi toisensa jälkeen ja arki ennen odotettua lomaa hupenee hupenemistaan. Syksy on ollut vauhdikas ja voimia on koeteltu, mutta nyt tuntuu että pahin on selätetty. Joulun odotus ja jouluinen puuhastelu täyttävät vapaa-ajan mukavasti. Tämän vuoden joulukalenteriin on kätkeytynyt vähän herkkua ja pientä kivaa sekä paljon koko perheen yhteistä tekemistä ja ajanvietettä. Kiireen vietyä lähes koko syksyn, olen enemmän kuin nauttinut rauhallisesta puuhailusta pienten tonttujen avustuksella. Nyt vasta huomaan, kuinka paljon olen tätä kaivannut, mutta kuinka vähäiseksi puuhailu on tänä syksynä jäänyt. 

Mikäs tässä on joulukuuta eteenpäin hiihdellä, kun jouluradio soi ja piparien tuoksu täyttää kodin! Nyt käperryn kahden pikkutontun väliin sohvalle latupartion seikkailuja seuraamaan. 

torstai 3. joulukuuta 2015

JOULUPALAVERI




Hassua, että kaiken pimeyden keskellä voikin yhtäkkiä poltella adventtikynttilää auringon paisteessa! Tämä ihme tapahtui kyllä jo eilen. Tänään onkin jo palattu normaaliin pimeyteen ja harmauteen, joten no worries. ;)

Kinnarkummussa on alettu jouluilla jo ihan julkisesti. Jouluvaloja on viritelty sekä sisä- että ulkotiloihin ja glögiä hörpitään jo lähes vakioiltapalajuomana. Ja ikuisena listojen tekijänä ja suunnittelijana sain vihdoin tänä iltana joulukuun ohjelman pakettiin. Reilun kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen Mieskin on jo sisäistänyt joulupalaverin pakollisuuden ja istui lähes mukisematta vaimonsa organisoidessa. Kiitos Helsingin Sanomien. 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

ALKAA SUJUMAAN


Mitenkäs se menikään se lupaus? Aloitan ajoissa, olen ajoissa, vältän stressiä...


Paranemaan päin, mutta tekemistä vielä on. Viimeaikaiset toistuvat päänsäryt ovat pakottaneet suunniteltua tiukempaan aikatauluun, mutta niistä huolimatta voin ilolla kirjata jälleen uuden onnistumisen aikataulutushaasteessani. Kyllä tämä alkaa taas sujumaan entiseen malliin!  


Joulukausi on avattu tässäkin torpassa. Blossan koko perheen versio, joulupiparit ja pari joulusuklaakonvehtia - paras tapa torjua marrasmasennusta! Ja näillä eväillä etätehtävätkin sujuvat. :)

Kivaa keskiviikkoa!



maanantai 16. marraskuuta 2015

POSITIIVISET NEGATIIVIT


Ennen eilistä opintopäivää koko filmikuvaamisen tietämykseni koostui kolmesta osatekijästä: 
1. filmirullan ostohetken valinnanvaikeus - valitsenko 24 vai 36 kuvan rullan?
2. kuvan ottaminen - pokkari naaman eteen, hae kohde, paina napista
3. tunnin kuvat ja jännittynyt kuoren avaus - mitä tulikaan kuvattua...


Vuorokautta myöhemmin olen testannut filmijärkkäriä ja oppinut sellaisella kuvaamisesta yhtä sun toista. Hartain ottein olen säätänyt valotusta, tarkentanut manuaalisesti ja vetänyt filmirullaa, tuskastellut ja naureskellut omaa hapuilevaa oppimistani.


Vuorokautta myöhemmin olen myös ymmärtänyt, miksi siellä kuvakuoressa palautui aina valmiiden kuvien lisäksi myös ne filmirullanpätkät. Tähän asti lähes turhakkeina pitämieni negatiivien arvo lähti eilisen opintopäivän aikana eksponentiaaliseen kasvuun ja nyt jo pengon varaston vanhoja laatikoita mahtavien löytöjen toivossa.


Tänään tiedän, mitä negatiivien kehittämisessä tapahtuu. Olen seissyt pilkkopimeässä ja asentanut filmiä valosuojattuun purkkiin. Olen sekoittanut kehitettä, heilutellut purkissa keskeytettä, lisännyt kiinnitteen, huuhdellut ja pessyt filmin. Olen jännittänyt ja nauranut, kokenut aitoa riemua onnistumisesta.


Yhtäkkiä negatiivit muuttuivatkin minulle positiiviseksi. Enkä malta odottaa, että pääsen vedostamaan niistä vielä ihan oikeita kuvia, ihan oikeassa pimiössä, ihan itse.

torstai 12. marraskuuta 2015

MITÄ LUPAANKAAN NYT?






Nyt on melkein juhlan paikka. Pitkään viime tipassa kaiken tehneenä ja aina myöhässä olleena on mahtavaa yllättää itsensä positiivisesti. Valokuvauskurssin tehtävät oli tehtynä jo reilusti yli viikon ennen palautuspäivää. Oikeesti. Moni teistä varmaan ihmettelee, että mitä tässä nyt juhlitaan, mutta itselleni ajoissa valmiiksi saaminen on ollut pidemmän aikaa vaikeeta ja ja ote kadoksissa. Jostain syystä (Mies ottaa kyseenalaisen kunnian...) olen muuttunut viimeisten vuosien aikana pitkälti viime tipassa touhuajaksi, vaikka se minua kovasti ärsyttääkin. Sitten siinä kiirestressissä aina harmittelen, miksen taaskaan tehnyt asiaa ajoissa valmiiksi.

Mutta nyt olen päättänyt palata takaisin normaaliin toimintamalliini. Aloitan aamuni heti, enkä viiden torkun jälkeen. Laitan tavarat ja asiat valmiiksi etukäteen, jotta liikkeelle lähdön hetkellä mitään ei tarvitse enää etsiä. Varaan mieluummin ylimääräiset viisi minuuttia ja odottelen, kuin ajan kelloa vastaan ja olen viisi minuuttia sovitusta myöhässä. Tehtävien tekemisen aloitan heti lähiopetuspäivien jälkeen, jotta voin rauhassa tehdä ja muokata tehtäviäni halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ei sitten tarvitse harmitella keskeneräistä lopputulosta jälkeenpäin.

Tämä tapa on kuitenkin mulle se luonnollisempi ja hermoja säästelevämpi, joten miksen siis pyrkisi siihen? Ei se tietysti aina onnistu, mutta jos noin pääpiirteittäin edes... Yleensä kai näitä itsensä kehittämisen lupauksia tehdään uuden vuoden alkaessa, mutta ei välitetä siitä. Mun lupaus on tehty tänään, keskellä harmainta marraskuuta.

maanantai 9. marraskuuta 2015

HERKKU JA LAHJA MURENA








Viime viikolla vietin mukavan illan paikallisessa paratiisissa. Kotikaupungin torin laidalta löytyvä Herkku ja Lahja Murena on tällaisten kaltaisteni herkkusuiden ehdoton ykköskohde, sillä sieltä löytyy uskomaton valikoima niin koti- kuin ulkomaisiakin herkkuja. Lisäksi valikoimassa on monenlaista muutakin niin lapsille kuin aikuisillekin. Vielä koskaan en ole astunut Murenan ovesta tyhjin käsin ulos - niin houkuttelevia tuotteita kauppa on pullollaan. 

Mutta melkein tuotteitakin suuremman vaikutuksen minuun on tehnyt Murenan iloinen ja pirteä yrittäjä, joka saa jokaisen asiakkaan tuntemaan itsensä enemmän kuin tervetulleeksi. On ilo seurata aktiivista, positiivista ja tekemiseensä uskovaa yrittäjää, kun yleinen ilmapiiri taloudellisen tilanteen osalta tuntuu muuten niin kovin negatiiviselta ja luovuttaneelta. Tällaiselle omia yritysideoita ja perustamisajatuksia päässään pyörittävälle Murenan yrittäjähenki on juuri sellaista uskoa luovaa, jota nyky-Suomessa tarvittaisiin enemmänkin. Kiitos Miina!

Menkää itse ja kokekaa elämyksiä kaikille aisteille. Kauniit sisustustavarat ja joulukoristeet, maukkaat herkut, houkuttelevat tuoksut sekä iloinen puheensorina on jokaisen koettava itse. Ja marraskuun aikana Murena tarjoaa kaikille lukijoilleni -10% ostosten hinnasta, kun mainitsee blogini nimen kassalla. Menolippu paratiisiin, olkaa hyvä!!

tiistai 3. marraskuuta 2015

YSTÄVÄÄ IKÄVÄ






Kaipaan aamukävelyitä. Sellaisia rauhallisia hiipimisiä kotinurkilla omissa ajatuksissani. Luonnon seuraamista, kuuntelemista ja haistelemista. Pellon reunalle pysähtymistä, auringon säteiden itseeni imemistä. Rauhoittumista.

Aamukävelyseurani on ollut poissa jo pitkään, eikä yksin matkaan lähteminen tunnu samalta. Siksi enää harvoin lähden pelkästään aamukävelylle. Nykyisin lähden mieluummin juoksemaan tai sitten touhuamaan lasten kanssa pihapuuhia. Mieluista puuhaa nekin toki ovat ja omanlaistaan rentoutumista, mutta eivät korvaa kokonaan vuosien saatossa perinteeksi muodostunutta aamukävelyrutiinia.

En tiedä, voinko koskaan enää saada yhtä hyvää hiipimisseuraa. Silti olen alkanut haaveilla uudesta ystävästä. Yhtä uskollisesta, kiltistä ja rakastavasta, mutta vähemmän kipuilevasta. Kun oikea hetki koittaa, uusi ystävä otetaan avosylin vastaan. Ihan vielä ei ole kuitenkaan se hetki, vaan jatkan odottelua. Siihen asti saavat muistot ja haaveet riittää. 

maanantai 2. marraskuuta 2015

KAUHUJEN SYNTTÄRIT









Eskarilaisen synttärikutsujen suunnittelu on moniviikkoinen ja monivivahteinen prosessi. Ymmärtäähän sen, sillä mikä onkaan kuusivuotiaan mielestä merkityksellisempää kuin pitkään odotettu synttäripäivä. Kinnarkummun Rusinasta on kasvanut iso poika, jonka mielikuvitus laukkaa kuin villivarsa. Synttäreiden osuessa sopivasti pyhäinpäivän lähimaastoon, päätyi poika kaverikutsujen halloween-teemaan. Innokkaat juhlasuunnittelija ja -järjestelijävanhemmat hyppäsivät innolla pojan kelkkaan ja erinäisiä suunnitelmia on heitelty ilmaan milloin ruokapöydässä, autossa, saunanlauteilla jne. Pientä toppuutteluakin jo tarvittiin, siis pojan suunnalle, kun suunnittelun mopo meinasi kaasuttaa karkuun. Jokaisessa kauhujen linnassahan on torni. Meidän talosta sellainen silti puuttui ja poika sen rakentamista vakavalla naamalla suunnitteli. Ilman tornia kuitenkin piti juhlia, kiitos tylsien vanhempien. Myöskään valtaistuinhuonetta ei tällä kertaa rakennettu, vaikka luurankokuningas sellaisen olisi kyllä varmasti tarvinnut...

Eilen koitti viimein pääpäivä. Päästiin toteuttamaan erilaisia ilmoille tykitettyjä ideoita. Niin sisä- kuin ulkotilatkin koristeltiin kauhuun sopivasti. Ulkovalohaamut, lepakkoluola, hämähäkin seitit, ällösyötävät, myrkkyjuotavat ja isäntäväen maskit toteutettiin koko perheen voimalla. Päivä kului, mutta hauskaa oli! Juuri ennen nukahtamista sankarin suusta kuulunut lausahdus teki kaikesta viimeistään touhutun arvoista.

"Tää oli parempaa kuin osasin ees kuvitella."


tiistai 20. lokakuuta 2015

POLULLA JÄLLEEN






Pitkän sairastelukierteen jälkeen ei ole parempaa tekemistä kuin metsäretkeily, lenkkeily ja ulkona puuhailu. Ja näitähän me tehdään nyt niin paljon kuin vain ehditään. Sillä syksyn säässä ei ole kuin kiittelemistä. Aurinkoa, usvaa, kirpsakoita aamuja ja lämpöisiä päiviä. Mieluisin vuodeaikahan se on tässä taas menossa.

torstai 10. syyskuuta 2015

KATSE KATOLLE





Kesälomareissun aikana tuli erään tehtävänannon takia katseltua kaupunkimaisemaa normaalista poikkeavasta kulmasta. Kaupungeissa kävellessäni on minulla yleensäkin tapana kiinnittää paljon huomiota erilaisiin rakennuksiin, julkisivuihin, näyteikkunoihin, mainoskyltteihin, puistoihin jne. Tällä kertaa vein tarkkailuani tehtävänannon mukaisesti vielä askeleen pidemmälle ja kiinnitin huomiota erityisesti erilaisiin materiaaleihin ja muotoihin, joita kaupunkirakentamisessa on vuosikymmenten saatossa käytetty.

Etukäteen ajattelin, että tämähän on ihan normipullaa mässyteltäväksi, sillä kuten mainittua, katselen yleensäkin rakennuskantaa ja yleistä rakennuskulttuuria melko tarkasti aina reissussa ollessani. Vaan yllättyä sain kuitenkin! Erityisen tarkastelunäkökulman valittuani huomasin kiinnittäväni huomiota rakennusten kattoihin ihan uudenlaisella tavalla. Oikein hakemalla hain silmiini erilaisia materiaaleja, muotoja ja tyylejä - jopa niin innokkaasti, että kuljin pari päivää melkolailla nokka kohti taivasta. On hyvin avartavaa ottaa itselle jokin tietty katsantokanta ja lähteä sen kanssa kiertelemään, vaikka ihan omille kotinurkillekin. Yllättäen saattaa löytää paljonkin sellaista, johon ei normaalisti ole kiinnittänyt mitään huomiota. Omasta elinympäristöstäkin tulee yhtäkkiä uudenlaisen mielenkiinnon kohde ja arjesta voi tehdä tällä tavalla hauskemman. Asiaa ei tarvitse katsoa kameran linssin läpi, vaan ihan omat silmätkin riittävät. Kokeilepa viikon ajan niin, että valitset työmatkallesi joka päiväksi uuden katsantokannan. Kuinka erilaiselta sama matka voikaan näyttää!

Kuvissa pikkuriikkinen kollaasi niistä, mitä löysin lasten kanssa kaupunkia kierrellessäni.

tiistai 8. syyskuuta 2015

LEMPIHETKI






Harjoitustehtäviä tehdessäni aloin selailla kesän aikana ottamiani kuvia. Yhtäkkiä olinkin leijaillut noin kuukauden ajassa taaksepäin. Elokuun lempeän lämpimään iltaan, jolloin auringon paahtama päivä oli jo kääntymässä samettisen pehmeään hämärään. Iltaan, joka oli mielestäni koko kuluneen kesän ainoa täydellinen kesäilta sään puolesta. Jos joku kysyisi lempihetkeäni vuodessa, olisi vastaukseni juuri tuon illan kaltainen elokuun hämärtyvä, lämmin ja täysin tyyni ilta.

Tampere saa minut joka kerta viihtymään luonaan. Läheiset ihmiset ovat tietysti tärkeä osa sitä, mutta muutenkin. Ihanan eloisa, kaunis ja kuitenkin niin rauhallinen paikka. Ruoan ystävälle on kaupungissa myös varteenotettavaa tarjontaa, joista viimeisimpiä kunniamaininnan arvoisia vierailuja on tehty Sitkoon ja Masuun. Sitkon pitsoja ei ole turhaan rankattu kaikkien aikojen top kolmoseen. Niin herkullisia ne oli! Ja Masun itämainen menu - no, sanoin kuvaamattoman hyviä makuyhdistelmiä!