ENNEN SYKSYÄ

Kinnarkummussa tehdään pitkästä aikaa remonttia ihan oikeasti. Ei mitään haaveilua tai sieltä täältä rapsuttelua, vaan ihan oikeasti etenevää (ja toivottavasti jopa valmistuvaa..) projektia tässä toteutetaan. Talon taakse avautuvien lasiovien eteen ollaan vihdoin rakentamassa uutta terassia - sopivasti syksyn kynnyksellä. Vanha katos, kaiteet ja pohja on kaivettu pois uuden tieltä. Vain kannatuspalkkina 65 vuotta toiminut rautatiekisko töröttää edelleen paikallaan, sillä ihan miesvoimin ei se seinän sisältä irronnut. 

Hassua, mutta takaterassista muodostui yli neljävuotisen remonttisaagan vaikein suunniteltava. Vastakkain asettuivat nimittäin kaksi yhtä tärkeää elementtiä, joista oli lähes ylitsepääsemättömän vaikea valita toteutettava ratkaisu. Haluammeko, että terassilla olisi kuivaa sateisillakin ilmoilla vai otammeko mieluummin kaiken mahdollisen päivänvalon talon sisätiloihin? Asiaa veivattiin juuri yhtä monta kertaa kuin koko terassiprojektia ajateltiinkin. Katetaan, ei kateta, katetaan,... Ei kateta! Ainakaan tänä kesänä. Jos mieli muuttuu, niin hoidetaan se sitten tuonempana.

Tänään on valettu uudet terassituet ja tuo kuvassa näkyvä puukin on ollut vaakatasossa jo monta päivää. Nyt odotellaan viikonpäivät valun kuivumista ja sitten päästään jatkamaan. Jospa sekä terassi että yläkerran parveke ehtisivät valmistua vielä ennen kuin kaikki lehdet ovat maassa.  

KÄÄRMEKOHINA

Viikonlopun vietto on päättymäisillään. Vielä jo hetken potkupalloa sivusilmällä vilkuilisi ja sitten vaakatasoon. Tänään herkuteltiin Isosiskon synttärikakkua mökillä, ihan kuin lapsuuden kesinä. Pikkuväen leikitkin ovat samanlaisia sukupolvesta toiseen. Jotenkin mielirauhaa herättävää, että tietyt asiat pysyvät samanlaisina tässä alati muuttuvassa maailmassa.

Pikku-Rusina on pipoihmisiä. Hänellä on pipo päässä säässä kuin säässä. Puoli kesää on yritetty löytää kivannäköistä kesähattua neitoselle, mutta eipä ole haitannut, vaikkei  sopivaa ole vastaan tullutkaan. 

Rantasaunalla on totuttu pieniin ja vähän suurempiinkin eläinvieraisiin. Laituri on ollut jo vuosia rantakäärmeiden koti, vaikka allekirjoittaneen mielestä kovin inhottavia ovatkin. Tänään luikertelija aiheutti hetken säpinää synttärijuhlijoille, kun selviä lajimerkkejä ei heti näkynyt. Lopuksi keltatäplätkin näkyivät, mutta Rusinaa käärmeasia jäi silti mietityttämään. Vielä silmien lumpsuessakin aivoissa kävi kova käärmekohina. 

Jo keväällä päätettiin, ettei Kinnarkummussa remontoida tänä kesänä mitään. Silti näinä ihanan lämpöisinä kesäiltoina ei voi olla haaveilematta olohuoneen jatkumisesta lasiovien takanakin...

UUSI ALUE

Tällä kertaa taidetaan astua alueelle, jota ei ole vielä tässä foorumissa koskaan ennen käsitelty. Sivuuttaminen on ollut täysin tietoista, sillä viime viikon lopulle asti se on ollut vain ja ainoastaan uusimista odottava läpikulkupaikka. Mutta koska uusimista ei vielä tänä(kään) kesänä tehdä, sai Elna tarpeekseen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Viime viikon tehokas ostosreissu huipentui kirppislöytöön, jota sekä Elna että Rusinakaksikko kantoivat kassalle yhtä innoissaan. Käyttämätön hämähäkkikeinu ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tässä se nyt on, Kinnarkummun takaterassi. Viis rapistuneesta maalipinnasta ja vanhasta laudoituksesta, sillä nyt herrasväellä on oleskelupaikka myös aamupäiväauringon puolella. Ja se keinu... no, se jos mikä on herättänyt iloa ja naurua. Kiikkuvauhdin päivittely kuuluu jo lasten suustakin. "Isi, anna taas ne herranjestas -vauhdit!"