KÄÄRMEKOHINA

Viikonlopun vietto on päättymäisillään. Vielä jo hetken potkupalloa sivusilmällä vilkuilisi ja sitten vaakatasoon. Tänään herkuteltiin Isosiskon synttärikakkua mökillä, ihan kuin lapsuuden kesinä. Pikkuväen leikitkin ovat samanlaisia sukupolvesta toiseen. Jotenkin mielirauhaa herättävää, että tietyt asiat pysyvät samanlaisina tässä alati muuttuvassa maailmassa.

Pikku-Rusina on pipoihmisiä. Hänellä on pipo päässä säässä kuin säässä. Puoli kesää on yritetty löytää kivannäköistä kesähattua neitoselle, mutta eipä ole haitannut, vaikkei  sopivaa ole vastaan tullutkaan. 

Rantasaunalla on totuttu pieniin ja vähän suurempiinkin eläinvieraisiin. Laituri on ollut jo vuosia rantakäärmeiden koti, vaikka allekirjoittaneen mielestä kovin inhottavia ovatkin. Tänään luikertelija aiheutti hetken säpinää synttärijuhlijoille, kun selviä lajimerkkejä ei heti näkynyt. Lopuksi keltatäplätkin näkyivät, mutta Rusinaa käärmeasia jäi silti mietityttämään. Vielä silmien lumpsuessakin aivoissa kävi kova käärmekohina. 

Jo keväällä päätettiin, ettei Kinnarkummussa remontoida tänä kesänä mitään. Silti näinä ihanan lämpöisinä kesäiltoina ei voi olla haaveilematta olohuoneen jatkumisesta lasiovien takanakin...