tiistai 31. tammikuuta 2012

Tiistai on toivoa täynnä





Juuri toiveikkaalta Elnasta tänään tuntuukin. Timpuri palasi lomilta eilen sorvin ääreen ja johan alkoi tapahtua! Eteinen on jo levytetty ja kohta portaikkokin saa uuden ilmeen, wc:n vesieristyksiä laitetaan ja huomenna saa jo hakea laatatkin. Nyt ei tarvittais muuta kuin seinien tasoittamistalkoot, jotta me saataisiin Miehen kanssa oma osuutemme vauhtiin... ;)

Elnan kotimaisemissa vallitsee parhaillaan mitä hienoin talvitunnelma. On ihanaa katsella lumista maisemaa ja nauttia kirpeästä, mutta aurinkoisesta säästä. Jo vaan maistuu Rusinakaksikon ja Karvapalleron ulkoilutus taas makealta piiiitkän ja kuraisen syksyn jälkeen. Eikä sitä malta olla kuvaamattakaan, joten taas pari talvista otosta.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sataa sataa ropisee






Hiphei! Eilen, saatiin eteistilan ja wc:n laattatilaus tehtyä. Ja hommahan sujui ennakko-odotuksia helpommin, sillä miehen kanssa vallitsi täydellinen yhteisymmärrys ja Rusinakaksikolle riitti leluja ihmeteltäväksi. Oli muuten jälleen kerran niin hyvä palvelu, että meidän talous taitaa tehdä jatkossakin kaikki kaakelihankinnat samasta puljusta.

Kuvissa tunnelmia viime kesän kattoprojektista. Välillä tuntuu ettei meillä ole oikein mitään vielä edes tapahtunut, mutta kuvia katsoessa mieleen palaa useampikin tarina kattoon liittyen. Viime kesän avainasiat Elnan ja miehen välisissä keskusteluissa olivat vaipat, ruokailut, purkaminen, sää ja pressutus. Tuntuu että kesäkuussa ei muuta tehty kuin purettiin ja revittiin, kattoa, seiniä ja lattiaa. Ja purkamisen päälle aina pressutettiin, surffattiin sääsivuilla, toivottiin ja pelättiin. Sateen sattuessa juostiin yläkertaan ja kannettiin ämpäreitä sinne missä milloinkin vettä valui. Vielä loppukesälläkin vajaa 2v. Rusina valpastui jokaisella vesisateella ja huusi: "Sataa! Ylös!". Lopulta erään maanantai-illan aikana nosturi teki muutaman tunnin töitä ja lopputulos näkyy kuvassa. Nosti katon, toi seinät, nosti palkit ja lähti pois. Siinä sitä sitten jännitettiin ilman kattoa, pressuja, ilman mitään sadesuojaa seuraavat päivät säänhaltijan aikeita. Pakko myöntää että iltaisin talon hiljennyttyä hiipi hieman ontto olo väkisinkin korvien väliin, mutta kiitos ahkeran ja taitavan timpurin uusi katto alkoi muotoutua nopeasti ja me päästiin taas pressuttamaan...

Heinäkuussa tulikin sitten yhtäkkiä tilanne, ettei tarvinnut, jännittää, pressuttaa eikä kytätä säätä. Katto valmistui peltipintaa myöten. Hymy loisti Kinnarkummun "herras"väen kasvoilla kilpaa uutuuttaan kiiltävän konesaumapeltikaton kanssa. Olo oli sen verran epätodellinen, että kyllähän siellä ylhäällä ravattiin vielä usea sade ihan vanhasta tottumuksesta vuotoja vahtaamassa.

Selvyyden vuoksi on kerrottava, että olisihan sitä päässyt vähemmälläkin hermoiluilla kattorempan läpi, jos ei olisi tehnyt kattomallin muutosta samalla. Me päätimme lähteä hurjaan leikkiin ja suoran harjakaton koristeeksi rakennettiin kattolyhty molemmille puolille. Näin jälkeenpäin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen lopputulokseen, josta jättikiitos kuuluu homman toteuttaneelle kirvesmiehelle!

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kutitus






Projektin alkuvaiheessa yksi hankalimmalta tuntunut päätös oli ikkunatilauksen tekeminen. Se ajoittui juuri samoihin aikoihin, kun perheen uusin jäsen oli saapunut mullistamaan elämämme. Siinä perhe-elämän uudelleenorganisoinnin, univajeen, mustasukkaisuuskohtausten jne. keskellä ikkunatilaus hoidettiin puolihuolimattomasti. Jälkeenpäin voidaan onneksemme todeta, ettei ihan kaikki tainnut siltikään pieleen mennä.

Ikkunatilaukseen liittyen olimme pakotettuja aloittamaan keittiön suunnittelun jo viime kesänä, vaikkei toteutusajankohdasta ollut vielä mitään varmuutta. Tai no ei kai Elnaa siihen jouduttu pakottamaan, kun keittiöhän on se kodin sydän, jota voisi suunnitella kuinka kauan vain. Anyway, asia ei ollut se ihan ajankohtaisin juuri silloin kun kodista puuttui 1/3 kattoa... Kaikesta huolimatta koko Kinnarkummun herrasväki marssi muutamaan keittiökauppaan ajatuksena selvittää keittiön perusolemus ikkunatilausta varten. Muutaman mielenkiintoisen/tuskaisen (aikuiset/pikkuihmiset) tunnin jälkeen kädessä oli useampi samansuuntainen suunnitelma ja selvyys keittiön ikkunoiden kohtalosta. Ikkunatilaus lyötiin lukkoon, keittiöasia jätettiin takaraivoa kutittelemaan ja palattiin todellisuuteen, jossa talosta puuttui edelleen 1/3 katosta.

Tällä viikolla Elna on saanut yhteydenottoja kauppiailta ja keittiökutitus on taas kovasti nostamassa päätään. Ja kun vieläkään ei olisi sen aika, HÖH!

Yläkerran uuden ikkunan alle syntyi Rusinan toimesta taideteos. Lisää tarinaa kattojutuista myöhemmin.

Uusi vuosi, uusi harrastus






Pitkään mielessä ollut ajatus saa nyt seurakseen toimintaa. Viime kesästä asti jatkunut epäsäännöllinen ja epämääräinen remonttipäiväkirjan kirjoittaminen siirtyy tästä päivästä lähtien tähän osoitteeseen. Samalla tarinaan mahtuu mukaan myös muita Kinnarkummun sattumuksia ja  väen edesottamuksia. Jospa saisin samalla liitettyä kuviakin mukaan kertomuksia kaunistamaan...


Mitä hienoin talvikeli piristi kummasti tätä päivää ja Rusinakaksikon nukutusreissulta tuliaisina pari otosta. Karvapalleron mielestä vajaat kymmenen pakkasastetta on juuri sopiva ulkonamakoilusää.


Tämä viikko on Kinnarkummussa sairastettu, eikä yläkerran levytysprojekti ole edistynyt levyn levyllä. Saas nähdä jatketaanko samalla linjalla vielä huomennakin. Eteisen ja wc:n laattatilaus painaa päälle. Mistä löytyy mielikuvia vastaavat tuotteet?