Tuoreita kukkia

Nyt on sisustuskärpänen purrut jo Rusinaankin. Sellaisella vimmalla nimittäin pieni mies touhusi leluhyllyn siirtämistä. Ja sitä ennen oli tietty ajettu jo mopot riviin uuteen huoneeseen. Valitettavasti väsykiukku iski kesken kaiken ja hyllyn sijoittelu ei onnistunut pikkusisustajan mielestä enää ollenkaan. Yritetään siis huomenna uudella innolla...

Lastenhuone on siis viimeistäkin listaa myöten valmis ja olo epätodellinen!! Eteiseen jäi vielä pikkuinen homma maanantaiksi, mutta ei Elnaa silti yhtään itketä. Nyt ollaan nimittäin niiiiiin lähellä.

Tuon vedettävän herätyskellon Elna löysi tänään kirpparilta. Mukaan tarttui myös musta maljakko, mutta otetaan siitä kuva kunhan pääsee paikalleen eteisen lipaston päälle töröttämään. Elnan haave tuoreista kukista eteisen lipaston päällä on lähempänä kuin koskaan. Haaveessa Elna laittaa joka viikonlopuksi tuoreita kukkia seuraavaa viikkoa ihastuttamaan. Talousihmisenä ehti Mies jo laskea hinnan tälle haaveelle, mutta hänpä ei osannutkaan huomioida luonnon omia antimia, joihin ei uppoa sentin senttiä! ;)

Uusi maailma

Lähes kaikki listat on jo paikoillaan. Puoli vuotta suljettuna ollut väliovi saatiin tänään auki ja pienet ihmiset tähyävät jo malttamattomina uuteen maailmaan. Voi kuulkaas, viikonloppuna muutetaan!

Pääpointti

Kinnarkummussa harrastetaan yösisustamista, sillä usein ainoa rauhallinen hetki on vasta kun pikkutermiitit on saatettu unten maille. Niin myös eilen. Kymmenen uutisten jälkeen muistui mieleen, että salihan oli tyhjennettävä ennen seuraavaa aamua. Ei siinä siis auttanut muu kuin ryhtyä hommiin. Tällä kertaa homman nimi oli tunkeminen, sillä kaikki salin kalusteet ja tavarat piti saada mahtumaan muutenkin jo täyteen tungettuihin varastokoloihin. Eihän se onnistunut, joten nyt niitä huonekaluja on sitten joka paikka täynnä! Tämän hetkinen elintila on käynyt ahdistavan ahtaaksi ja kiitos kura-ajan, myös hyvin hyvin likaiseksi...

Helpotusta siintää horisontissa! Lastenhuone on tänään listoitettu ja huomenna jatketaan eteisessä. On muuten aikas hieno tunne katsella valmista huonetta!!

Tänään tehtiin ensimmäiset virpomisoksat, kehiteltiin rooliasua ja harjoiteltiin värssyä. Paljon ei pojan mieleen vielä jäänyt, mutta asian pääpointti kuitenkin. "Palkka mulle!"

Pekoniauto

Viime viikkojen kuumin juttu, "pekoniauto", saapui aamulla Kinnarkummun pihaan. Niin seisoi pikkumies hiljaa paikallaan kuin olisi hartaampikin tilaisuus ollut. Elnan ja Rusinakaksikon töllistellessä miehet saivat betonin kylppäri-sauna-kodinhoitohuoneeseen ja siellä se nyt sitten kuivuu ainakin seuraavat 8-10 viikkoa.

Tämän(kin) viikon suunnitelmat on menneet uusiksi viikonlopun aikana Kinnarkummun tyttökaksikon neniin hiipineen nuhan takia ja alkuviikko on vietetty vähän vajaakuntoisina. Niin kipeitä ei kuitenkaan olla etteikö pikkuisen remonttia jaksaisi tehdä. Niinpä on Elna viettänyt viime päivien aikana jokusenkin tunnin maalipurkkien äärellä ja nyt on eteisen lattia ja portaat maalattu. Samalla ratkaistiin yksi mielessä pyörinyt kysymys, kun värikomitean päätöksellä maalattiin mustaksi kaiteiden lisäksi myös portaiden päät. Muutamat kohdat vaativat vielä loppusilausta, mutta pääosin eteinenkin on nyt maalattu. Huomenna kinntetään listoja ja sähkömies tulee toivon mukaan torstaina. Jos ei tämä eteisen ja lastenhuoneen ikuisuusprojekti ole pian valmis niin itku tulee!

Toiset matkustaa lomalle ja toiset haaveilevat matkustavansa lomalle. Tämä herrasväki kuuluu valitettavasti tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Nyt kymmenen kuukauden intensiivisen remontoinnin jälkeen mieli kaipaa yhä useammin hetkeksi huilaamaan. Ja sen pitäisi tapahtua jossakin poissa kotoa, sillä kotona ei pysty välttämään remonttihommia tai -ajatuksia varsinkaan. Jos jokin sopiva rako eteen tulee niin Elna on ihan valmis poistumaan tältä tontilta vaikka edes päiväksi!

Piristystä päivään löysin hajottamon naamakuvista. Käykääpä ihastelemassa ja osallistumassa arvontaan osoitteessa hajottamo: Ihan naamat!

Kevät!

Kinnarkummussa on tänään akkavalta, sillä herrasväen miesosasto on Mummia morjenstamassa. Elna ja Pikku-Rusina ovat sillä välin pyrkineet laistamaan kaikenlaisista kotihommista ja keskittyneet sen sijaan ihastelemaan kevättä. Tavallinen ruokakauppareissukin piristyi kummasti kukkahyllyjen ohi kävellessä. Ja pakkohan niitä narsisseja oli muutama mukaan ostaa. Ovat niin ihanan pirteitä! Enemmänkin olisin halunnut hamstrata ja kotipihalle istuttaa, mutta tehokas lumiaura oli talvella nirhaissut ulkoruukut palasiksi ja uudet ovat vielä löytämättä.

Pirpanan hampaiden puhkeaminen antaa mukavaa lisähaastetta nukutusoperaatioon. Normaalisti niin helppo kirppu oli tänään kaikkea muuta kuin helppo. Onneksi uni voitti kuitenkin lopulta ja Elna pääsee vihdoin sohvaraatiin laulajia arvioimaan. Huomenna ehkä paremmalla innolla hommien kimppuun, mutta nyt laiskotellaan! ;)

Kurakaveri

Hups! Taas oli herrasväeltä unohtunut yksi asia. Eipä ollut kura-allasta hankittuna, eikä oikeastaan edes valmiiksi katsottuna. Sitten vaan ykskaks sitä tarvittiinkin nyt. Nii-in, heti tänään. No eipä hätiä mitiä, jos kerran tarvitaan heti niin sitten kanssa hankitaan heti! Puhelimet laitettiin laulamaan ja eipä aikaakaan kun hintavertailu oli valmis ja tilaus tehty. Ja nyt se laari jo keikkuu paikoillaan ja odottaa urheana tulevaa kuraurakkaansa.

Vanhojen tietojen valossa voisi ennustaa, ettei allas ihan helpolla tule selviämään tämän herrasväen palveluksessa. Maaseudun nurja puoli, kevään ja syksyn kurakausi, tulee varmasti tuntumaan kurasyöpön kitusissa karheana ja karvaisena. Siitä pitää ennen kaikkea huolen ystävämme Karvapallero keräten jokaiselta ulkoilureissultaan vähintään puoli kiloa hiekkaa, roskia ja risuja mukaansa. Ennen tämän kärsimyksen koki lattiakaivo ja nyt lähes koko arsenaali löytyy huushollin lattialta - kiitos kylppäriremontin. Huilaa hyvin, urhea kurakaverimme, vielä kun ehdit. Remontin valmistuessa saattaa olla mitä parhain uinti+hiekkakeli, sitten kurakeli ja ja ja...

Tältä näyttää tulevan kodinhoitohuoneen seinät vielä, mutta toivoa on jostakin paremmastakin. Lattian teko edistyi taas tänään ja nyt se on jo melkein valmis ensi tiistaista valua odottamaan. Elnalla on toiveikas olo. Mieli vaeltaa jo valmiiseen tilaan kuratassuja pesemään. Sukissa ei ropise enää hiekka ja Kinnarkummussakin päästään vihdoin normaaliin siisteystasoon!  Nopeastihan se kymmenen viikkoa kuluu, eikö vaan?!

Löytöjä

Vanhemman talon pintakerroksien purkaminen on mielenkiintoista puuhaa. Siinä saa ihailla esimerkiksi edellisten asukkaiden tapettivalintoja ja aiempien sukupolvien rakennustyylejä. Kohta kymmenen kuukauden urakan aikana on Kinnarkummussakin ehditty tehdä useampikin mielenkiintoinen löytö näkyvän pintakerroksen alta. Normaalia on, että seinien laudoitusta on käytetty kirjoitusalustana rakennusaikaisille muistiinpanoille. Valitettavasti mitään numeroita jännittävämpää tarinaa ei ole kuitenkaan seinistä paljastunut. Sen sijaan lattian alta on löytynyt muutakin kuin purua. Herrasväkeä hieman ihmetyttää, miten lattiaa eristettäessä on purun joukkoon eksynyt mm. kenkiä, käsilaukkuja, posliiniastioita, sanomalehtiä, lääke- ja juomapulloja sekä työkaluja. Tulevaisuuden purkajille terveisiä, että tämä sukupolvi ainakin yritti olla tarkempi villaa puhaltaessaan. Jokin muu kätkö voidaan sen sijaan virittää...

Tämän päivän työlistalla on ollut saunaosaston viemäri- ja vesiputkien asennus. Huomenna lisätään vielä eristystä ja torstaina saadaan lattialämmitysputkisto paikoilleen. Rusinan hartaasti ihannoima "pekoniauto" tilattiin tiistaiksi, joten homma etenee mukavaa vauhtia!

Pölyn laskeuduttua

Maanantaita puksutellaan eteenpäin ja viikonlopun tehotunnit on taas tältä erää käytetty. Tyytyväinen pitää olla, sillä suunnitellut työt ja vähän ekstraakin tuli tehtyä.

Lauantaina leijaili Kinnarkummun päällä sakea pölypilvi.  Lapiot heiluivat ja betonilohkareet siirtyivät ulos lavalle reilun viiden tunnin urakan aikana. Lopputuloksena tyhjä saunaosasto ja kaksi jokseenkin pölynharmaata miestä. Pölyä pakoillut nais- ja lapsiväki ei kuitenkaan pakoillut työtä, vaan jotain saatin aikaiseksi silläkin rintamalla. Lasteenhuoneen lattia on nyt maalattu valmiiksi ja porraskaiteetkin ehdittiin hioa. Iso kiitos ja kumarrus J&G, teistä oli jätti-iso apu!

Pölyn laskeuduttua oli sunnuntaina aika tehdä tilannekatsaus ja uudet suunnitelmat. Puretun osaston uudet vesi- ja viemäripaikat oli helppo päättää, sillä suunnitelma oli pitkälti valmiiksi tehty. Sen sijaan koko alakerran listojen kohtalo olikin vaikeampi juttu ja sitä siinä sitten pyöriteltiin koko sunnuntai aina maanantain pikkutunneille asti. Päätös syntyi pikkuisen pitkin hampain, sillä taas olivat hinnoittelijat osanneet laittaa kivan pikku hintalisän juuri tämän herrasväen haluamiin tuotteisiin. "Onpas edullinen" -toteamusta vieläkin odotellessa... ;)

Elna purki lista-ahdistusta kaiteiden maalaamiseen ja sehän tepsikin vallan hyvin! Mitä enemmän mustaa maalia kiinnittyi kaiteisiin, sitä vähemmän mustaa mielessä enää oli. Lopputulos kääntyi reilusti plussan puolelle, sillä vanhojen kaiteiden säilyttäminen osoittautui erittäin onnistuneeksi päätökseksi.

Tämän aamupäivän aikana Kinnarkummussa ovat vierailleet niin kosteusmittaaja, kirvesmies, lvi-tyypit kuin kuljetusmieskin. Eteisen liukuovikaapisto saapui ja pikatilaus näyttäisi onnistuneen. Kosteusmittaaja antoi talolle puhtaat paperit. Muut vasta suunnittelivat omia osuuksiaan ja huomenna jatkuu tositoimet kylppäri-khh-saunaosastolla. 

Pois alta!

"Lohduton näky", sanoi Mies. "Niin on", Elna vastasi.

Eilen oli taas usko hieman koetuksella ja herrasväellä mieli maassa. Kolmen päivän nuijimisen ja hakkaamisen jäljiltä sauna+kylppäri+khh-osasto näyttää maanjäristysalueelta, eikä kylpytilojen puhtoisuudesta ja raikkaudesta ole tietoakaan. Pitkä on tie ennen ensimmäisiä löylyjä...

Lattiasta on kuuskytluvulla tehty paksu, ainakin 15 senttiä betonia. Siinä menee tovi jos toinenkin ennen kuin koko massa on roudattu ulos. Onneksi Kinnarkummun herrasväellä on niin ihania ystäviä, että vapaaehtoisesti ilmoittautuvat talkooporukkaan. Ja kun osasivat valita vielä juuri oikean viikonlopun, niin tämän purku-urakan pitäisi valmistua parahiksi ennen ensi viikon alkua. Toivoa on siis sittenkin! :)

Iloa tähän päivään antaa Pikku-Rusinan kävelyharjoitukset, joita ei voi hymyilemättä katsella. Pikkupirpana kipittää pökkelöjaloin kävelykärryillä niin pitkään kuin suoraa riittää. Pois alta Karvapallero ja muut!

Ammattilaiset asialla

On hienoa seurata oikean ammattilaisen työntekoa! On ammattitaitoa, tehokkuutta, hienoa työn jälkeä, aikataulujen pitävyyttä ja vielä mukava asiointiyhteys. Tälläisessa kokonaisvaltaisessa projektissa työntekijöillä on todella iso rooli, sillä harvassa ovat ne päivät, jolloin ei yhtään vierasta ihmistä pyörisi jossain talon nurkassa. Pitää siis pystyä elämään normaalisti vieraidenkin läsnäollessa ja siksi juuri asioinnin sujuvuuden ja persoonan vaikutus korostuu.

Tehokkuuden perikuva on Ukki, joka hoitelee omien töidensä ohella suurimman osan Kinnarkummun logistiikasta. Ilman Ukkia ei olisi kattorempasta tullut valmista vielä ensi vuonnakaan ja muutenkin oltaisiin oltu lukuisat kerrat pulassa. Sukulaissuhteiden lisäksi on herrasväki saanut pari suositusta, joiden perusteella on löytynyt todella hyvät yhteistyösuhteet. Suuri onni on monitoimimiehen löytyminen, jonka varaan lähes koko Kinnarkummun remontti perustaa. Sen lisäksi on muutama erikoisalan asiantuntija, jotka voi hyvillä mielin päästää kotiinsa hommiin ja voi luottaa että tulos on toivotunlainen. Eilen tällainen asiantuntijakaksikko tuli hoitamaan muutamat putkihommat ja herrasväkeä hymyilyttää. Voisiko homma toimia enää paremmin?

Kuvassa tämän talouden uusin ja samalla Pikku-Rusinan ensimmäinen menopeli. Autosta heräsi Elnan mieleen muisto lapsuusajalta, jolloin isovanhempien autotallissa tuollainen nökötti. Auto oli seissyt tallissa pidemmän aikaa ja sisuskalut olivat sen näköiset, mutta ulkopinta oli kuin uudella vastaavalla. Elnan vanhempi sisko ihasteli autoa ja suunnitteli kunnostavansa sen ajokortti-ikään ehtiessään. Siitä innostuneena Elnakin alkoi haaveilla kiiltävällä kuplalla kesäpäivänä kiitämisestä, mutta toisin kävi. Tulipalo vei niin tallin kuin tallin sisällönkin ja kuplalla kruisailu jäi haaveeksi vain.

Maaleja ja hiontaa

Voi kuulkaas, eilisestä muodostuikin oikea vapaapäivä! Lauantaina oven taakse ilmestynyt Täti Monika hemmotteli Kinnarkummun väkeä yhden päivän aikana enemmän kuin voi edes toivoa. Koko herrasväki, erityisesti E&M, kiittävät ja kumartavat!

Laiskottelusta huolimatta on viikonloppuna sentään jotain tapahtunutkin. Lattiamaalin sävy päätettiin, haettiin kaupasta ja testimaalattiin. Sävy osoittautui toivotunlaiseksi, joten ei muuta kuin lisälitroja ostamaan. Samalla ostettu kaidemaali on vielä testaamatta, mutta kai musta on aina mustaa...

Maalitestauksen lisäksi Mies ahkeroi viikonlopun aikana rappujen kimpussa. Vanhan muovimattoliiman pois saaminen ei ole ihan helppoa, mutta sinnikkyys kyllä palkittiin. Mies hioi hiomistaan ja sai kaikki pienetkin kulmat puhtaaksi liimasta. Elnan käsien voima ei tähän hommaan riittänyt ja siksi toinen puolisko saikin hoidella lähes koko homman yksikseen. Elnan suurin ponnistus tässä asiassa taisi olla laitekuljetukset vuokraamon, kaupan ja kodin välillä. Työlästä hommaahan sekin! ;)

Puulattia on tälle herrasväelle uusi juttu, sillä aiemmissa kodeissa ei sellaista ole ollut. Kinnarkummussakin on lautalattiat jätetty kuuskytluvulla muovimaton alle ja siellä ne ovat möllöttäneet pimeässä tähän talveen asti. Elnan ja Miehen mielestä lauta on ihanin vaihtoehto tällaiseen vanhempaan taloon ja siksi sitä aiotaan käyttää niin paljon kuin mahdollista. Vanhassa lautalattiassa on joitakin sen verran isoja rakoja, että niitä on syytä täyttää, vaikka muuten raot halutaankin näkyviin. Vaihtoehtoisia täyteaineksia on meillä kaksi: liima-puru-seos ja valmis puukitti. Maalikaupasta mukaan kaapattu puukitti ei osoittautunut täysin tyydyttäväksi aineeksi ja myös sen kaksinkertaisen hinnan takia taidamme jatkossa turvautua liimaseokseen.

Ulkoilu on taas jäisen ja superliukkaan viikonlopun jälkeen helpompaa, kun aurinko armas sulattaa tehokkaasti pihaa. Kevät tulee, jee!

Neljän seinän sisällä

Elna ja Rusina olivat eilisen päivän täysin muussa maailmassa. Se ei ollut kuitenkaan mikään haaveuni vaan totisinta totta. 12 tuntia neljän seinän sisällä, isossa rakennuksessa, läheisessä yliopistokaupungissa, seuraten talon väen touhuja ja vierailevia asiakkaita.  Toiset asiakkaat pääsevät helpommalla ja toiset joutuvat kestämään rankkoja ja pitkiäkin jaksoja siinä maailmassa ilman tietoakaan helpotuksesta ja pois pääsystä. Kinnarkummun herrasväki sai onneksi kuulua ensin mainittuun asiakaskuntaan ja selvisi puolen vuorokauden vierailulla, mutta ajatuksiin jäivät kaikki ne, joille elämä näyttäytyy todella paljon rankemmalla tavalla. Jos vain voisi voimia näille pikkusankareille lähettää!

Tässä maailmassa oli eilisenkin aikana tapahtunut edistystä ja kotiin saapuessamme oli talosta kadonnut sauna ja pari seinää. Lattiarakenne oli saatu auki sen verran, että pääsimme toteamaan pois hakattavan betonilaatan paksuus. Juu-u, riittävän paksu on ettei tässäkään vaan helpolla päästäis! No mutta, onpahan hyvä paikka ylimääräisen energian purkamiselle. Saa paukuttaa niin paljon kuin lavoista lähtee!

Kuvassa muuten kuuskytluvun luksusta: kiukaan päälle asennettu vesiputkirinkula ja hana lauteilla. Ei tarvinnut osua heittämällä kiukaalle!

Tänään on eteinen ja rappukäytävä saaneet lisää valkoista pintaansa ja nyt ne ovat pientä silausta vaille valmiit. Loppuviikon tingiksi jää lattioiden maalaus ja peitelistojen hankinta. Jos Rusinatuulet ovat myönteiset, voi homma jopa onnistua... ;)

Varastointia

Kinnarkummun herrasväellä on ollut viime viikot niin hektistä, että naapurivierailutkin ovat jääneet ihan minimiin. Tänään Karvapalleron ulkoilutuslenkillä piipahdettiin kurkkimassa ikkunan takana Isosiskon löytämää raitatapettia. Oli tosi ihanan pirteä!

Lenkkeillessä Elna havahtui yhteen omituisuuteensa. Kuinka hauskaa onkaan kävellä ja ajella rattailla murtuvan jään päältä ja kuunnella sen rapinaa. Siitä tulee jotenkin keväinen olo, vaikka pakkanen tuntuukin vielä kirpeästi kasvoilla ja lunta on joka paikka pullollaan. Silti pienikin sula kohta tiellä saa mielen keveäksi!

Edelliset kaksi iltaa ovat Elna ja Mies tyhjentäneet epätoivoisesti tähän asti varastona toiminutta saunaa. Vaikka talossa on runsaasti neliöitä, on asuin- ja varastotila remontin edetessä koko ajan vain pienentynyt ja kamojen järkevä uudelleensijoitus on nyt jo lähes mahdotonta. Pikku hiljaa pitäisi saada jo jotain valmiiksikin tai muuten joudutaan kantamaan sängytkin kohta terassille...

Kylppärin ja saunan purkutyöt aloitetaan huomenna. Lähes kaikki on tarkoitus repiä auki ja suunnitella tila sitten uudelleen vastaamaan nykyajan tarpeita. Saunan ja suihkutilan lisäksi kaivataan Kinnarkummussa kunnollista kodinhoitohuonetta ja ennen kaikkea erillistä suihkua karvapalleroa varten.

Poskisuudelma

Viikonloppu tuli ja meni, jälleen aivan liian nopeasti. Ohjelmaa oli vaikka muille jakaa, joten varsinaista lepohetkeä ei Kinnarkummun vanhemmalle väestölle taaskaan suotu. Lauantaina aloitettiin operaatiolla nimeltään ikkunaponnistus. Mies, pikkumies ja Ukki huolehtivat operaation käytännön järjestelyt kulmakunnan naisväen värjötellessä aurinkoisessa viimassa. Tositoimiin pääsi sitten Elnakin osallistumaan vaativalla tehtävänimikkeellä, ikkunan pystyssäpitäjä. Miesväestö hoiti varsinaisen ponnistusosion ja nyt salissa seisoo kahdet karmit sekä vino pino ikkunalaseja.

Seuraavaksi vuorossa oli operaatio lattian hionta. Jälleen jäi Elna lähes sivussa seisojan rooliin kun miesväki taituroi hiontakoneiden kanssa. Onneksi kuuskytluvulla oli lautalattian päälle nakutettu jokunen sata pikkunaulaa levyjä pitelemään, niin sai Elnakin osoittaa hyödyllisyytensä nauloja kaivaessaan...

Sunnuntain tunteihin ei sitten remonttijuttuja mahtunutkaan, sillä sen täytti uintireissu, rippijuhlat ja tavaroiden uudelleenjärjestely tulevan kylppäriremontin tieltä. Tälle herrasväelle tuntuu aikataulu olevan aina liian tiukka ja yleensä ollaan myöhässä joka paikasta. Niin nytkin. Riemuksemme voimme kuitenkin todeta, että tällä kertaa oltiinkin jo toiseksi viimeisenä paikalla! Toivoa on vielä? Paluumatkalla muisteli Mies vanhoja "hyviä" aikoja kun juhliinkin ehdittiin joskus jopa ajoissa ja itse tilaisuudessa sai seurustella tuttujen kanssa rauhassa tarjoiluista nauttien. Nykyisin ravataan Rusinakaksikon perässä ja pyritään minimoimaan vahingot. Sen verran on kuitenkin kehaistava, että on meidän väessä ainakin yksi gentlemanni. Pikku-ukko otti onnittelutilanteen haltuun moiskautamalla pusun juhlakalun poskelle!

Nopea valinta

Kinnarkummun herrasväellä on melkein aina kiire. Siitä johtuen jää monet asiat viime tippaan. Pakon edessä sitten surffaillaan netissä ja metsästetään kaupoissa toiveita vastaavaa ratkaisua hiki hatussa. Sekä Elnalla että Miehellä on selkeät sävelet sisustuksen suhteen. Onni on, että sävelet soivat oikein kauniisti yhteen. Yhteisymmärrys helpottaa ratkaisun tekemistä huomattavasti, sillä erimielisyydestä johtuvia kompromisseja ei ole kummankaan tarvinnut vielä tehdä. Kaikesta huolimatta on lopullisten päätösten tekeminen vaikeaa ja jää siksi viime metreille, vaikka esityö olisi tehty kuinka huolella tahansa.

Karkauspäivänä tehtiin Kinnarkummussa yksi nopeimmista valinnoista, sillä kesken päivän ohjelmien mieleen juolahti liukuovikaapistotarjous, jonka viimeinen päivä silloin oli. Eteisen valmistumisen siintäessä horisontissa oli ajankohtaista miettiä myös kaapistoa. Niinpä Elna soitti tutulle myyjälle ja hoiteli tilauksen suitsait puhelimessa ilman sen suurempia miettimisiä. Katsottiin vain nopeasti kuvastosta haluamamme, otettiin mitat ja  laitettiin tilaus menemään. Saas katsoa miltä lopputulos sitten näyttää...

Myös pönttöongelma on vihdoin ratkaistu! Eipäs tuhlattu varojamme siihen kalliiseen lisävarusteeseen vaan ostettiin suosiolla peruspönttö edullisemmalla mustalla kannella. Eiköhän se aja saman asian, vaikka toinen olisikin ollut kovasti komea... Kun miettii kuinka paljon sitä wc-istuinta tulee sitten loppupeleissä myöhemmin katseltua, niin annettiin järkiratkaisun voittaa - ainakin tällä kertaa.

Arkiviikko on lopussa ja rempan vaihe seuraavanlainen:
- Wc:stä puuttuu vielä muutama maalin korjaussipaisu, listat sekä lamput ja pistorasiat

- Eteishalli on maalattu kertaalleen
- Lastenhuoneessa vielä pari korjausmaalauskohtaa, sitten lattian kimppuun
- Yläkerran keskiosan kattorakenteet melkein valmiit
- Eteisen patterit maalauksessa parhaillaan