KÄSITYÖKÄRPÄNEN

Kinnarkummun herrasväellä tuntuu olevan ohjelmaa niin, ettei tänne blogiin ehdi enää ollenkaan. Oikein harmittaa, sillä kyllähän sitä olisi asia jos toinen teillekin jaettavaksi. Jatkossa yritetään löytää enemmän aikaa myös tälle harrastukselle, sillä kovasti mieluisaahan tämä on. 

Nämä kuvat on otettu Elnan ja lapsosten kesäretkeltä Westersin puutarhaan lasten aurinkojuhlille. Säästä huolimatta tapahtuma oli jälleen kerran viihtyisä ja niin lapsille kuin aikuisillekin mieleinen. Vaikka kaatosade valui tektan kattoa pitkin vanoina nurmelle, oli katosten alla mukava harjoittaa omia kädentaitoja. Eniten kaksikko innostui korujen tekemisestä luonnon antimista. Lisäksi valmistettiin miekat ja kukkakruunu. 

Viikkoon on mahtunut myös serkkujen yökyläilyä, vauvojen palluttelua, naapuruston kesäjuhlat ja ystävän synttärikemut. Iltapuhteina on säilötty raparperia eri muodoissa, ommeltu keppihevosia ja harjoiteltu sormivirkkausta. Hämmästyksekseen sai Elna huomata, miten taitava käsityöihminen 4,5-vuotias pojanviikari jo on. Niin vain hoiteli poika hepan harjan ja silmien ompelun lähes itsenäisesti ja virkkauskin sujui tosi komeasti. Sitä jos jotakin oli ilo katsoa! 

RANTASAUNA

Rantasaunan käyttö on tänä alkukesänä jäänyt minimiin, mutta erittäin hyvästä syystä. Ensin kunnostettiin saunaa sisältä ja sitten ulkoa. Ukki on ahertanut muiden avustuksella, kun 50-luvun alun punamultamaalatun saunan tiilikatto sai väistyä uuden peltikaton tieltä. Vielä ulkomaalauksen viimeistely ja vanha saunamökki jaksaa taas tulevatkin vuosikymmenet palvella lähes jokapäiväisiä vierailijoita. 

Parinsadan metrin kävelymatka Kinnarkummun pihasta suvun yhteiseen kesäpaikkaan kulkee hiekkatietä kesäisen maalaismaiseman läpi. Helteisen kesäpäivän päätteeksi on ihana tallustella hiljalleen rantasaunaa kohti niittykukkia katsellen ja kesän tuoksuja nuuhkutellen. Illalla saunalta kotiin suuntaa rentoutunut ja puhtaan raikas poppoo ahomansikoita, vadelmia tai mustikoita tien pientareelta suuhuihinsa napsien. Kesän parasta antia tämän herrasväen mielestä, ehdottomasti! 

UUSI ALUE

Tällä kertaa taidetaan astua alueelle, jota ei ole vielä tässä foorumissa koskaan ennen käsitelty. Sivuuttaminen on ollut täysin tietoista, sillä viime viikon lopulle asti se on ollut vain ja ainoastaan uusimista odottava läpikulkupaikka. Mutta koska uusimista ei vielä tänä(kään) kesänä tehdä, sai Elna tarpeekseen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Viime viikon tehokas ostosreissu huipentui kirppislöytöön, jota sekä Elna että Rusinakaksikko kantoivat kassalle yhtä innoissaan. Käyttämätön hämähäkkikeinu ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tässä se nyt on, Kinnarkummun takaterassi. Viis rapistuneesta maalipinnasta ja vanhasta laudoituksesta, sillä nyt herrasväellä on oleskelupaikka myös aamupäiväauringon puolella. Ja se keinu... no, se jos mikä on herättänyt iloa ja naurua. Kiikkuvauhdin päivittely kuuluu jo lasten suustakin. "Isi, anna taas ne herranjestas -vauhdit!"

PUUTTUVIA PALOJA

Kirppareilla on ollut viime viikkoina taas monenlaista juuri Kinnarkummun väelle sopivaa. Lapsosille on jo pitkään etsitty seinälle kiinnitettäviä lukulamppuja, jotka heidän olisi helppo sammuttaa nousematta sängystä. Tavoitteena oli, että kaksikko voisi viimein totutella menemään itsekseen nukkumaan ilman vanhemman läsnäoloa. Edellisviikolla eräällä kierroksella sattui Elnan kohdalle sopiva kahden valaisimen setti, joka ei ollut hinnalla pilattu. Niinpä ne nyt lastenhuoneessa loimottavat valoa pikkuväelle, mutta varsinaista edistystä siihen nukkumaanmenoasiaan ei kuitenkaan toiveista huolimatta saatu...

Löytyi samaisella kierroksella myös toinen lastenhuoneeseen pitkään mietinnässä ollut asia: vanha senkki. Sekin oli niin halpa, ettei sitä voinut olla ostamatta! Senkki kaipaa hieman hiomista ja pensselia ennen sisätiloihin kiikuttamista, joten tällä hetkellä se nököttää vielä kivinavetan vintillä. Hiontaosuus tuntuu Elnasta suoraan sanottuna himpun verran vastenmieliseltä hommalta, mutta koska Mies lupautui sen tekemään, niin mitäpä tässä valittamaan. Lastenhuoneen puuttuvat osat ovat alkaneet loksahdella mukavasti paikoilleen!

HISSUKSEEN

Pieni iltakatselmus pihalla. 

Suurin osa unikoista on jo täydessä kukinnossa, mutta jokunen matti myöhäinenkin joukosta löytyy. On vaikeaa päättää, onko unikko kauneimmillaan kukkivana vai jo tässä nykerövaiheessa.

Aiemmin tulikin jo mainittua, että viinimarjapensaat saivat kokonaan uuden sijainnin tänä keväänä. Yhtäkkiä Kinnarkummussa onkin 10 mustaherukka-, 3 punaherukka-, 2 viherherukka- ja yksi karviaispensas. Viime viikonloppuna rivit saivat vielä hakekatteen ja samalla yksi to do -listan rivi saatiin vetää yli. Iltakatselmuksen tylsempi toteamus oli, että siirto + armoton kuivuus ovat verottaneet tämän kesän marjasatoa karulla kädellä.

Viime vuonna aloitettu monivuotisten perennojen massiivinen siirto-operaatio alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Ja mikä parasta, monet ovat jatkaneet kaunista kasvuaan yhden kukattoman kesän jälkeen.

Tällaisina kauniina kesäiltoina pihalla hissukseen hiipiminen ja ympärilleen katseleminen on mitä rentouttavinta ajanvietettä. Seuraksi ei tarvita muuta kuin lintujen laulu.

Pitäkäähän kiva viikonloppu!

KESÄOLOHUONEPROJEKTI, EPISODE 2

Nyt on isketty vaihde silmään ja Kinnarkummussa tapahtuu taas. Mutta eihän kukaan kesäkeleillä sisällä vapaaehtoisesti ole, joten tällä kertaa edistystä aikaansaadaan ulkotiloissa. Pihaa on ehditty ehostaa, vaikka edelleenkin tekemättömien töiden lista taitaa olla pidempi kuin tehtyjen. Etukuistin viihtyisyyden lisäämiseksi suunnitelmat ovat selvät, mutta toteutus vielä pikkusen vaiheessa. Kas kun sopivia mattoja on ollut tuhottoman vaikea löytää ja sohvapatjan päällystämiseen sopiva kangaskin löytyi vasta eilen. Elna ja Rusinakaksikko ovat vältelleet viimeiseen asti ihmisten ilmoille lähtöä ja viikon aikana on hoidettu vain pakolliset muonatäydennykset. Eilen kuitenkin paikallinen lasten festivaali sirkusesityksineen imaisi kolmikon kaupunkiin ja siinä samassa sitten etsittiin kuistin puuttuvat osat kauppakierroksella.

Matot on jo levitetty ja sohvapatjan päällys ommeltu, mutta sohvan sisälle pitää vielä rakentaa välikansi, jottei patja uppoa liian syvälle sohvan uumeniin. Ehkä välikansi lisää lähinnä esteettistä viihtyvyyttä, sillä hyvin sohvalla nautittiin iltapaiväauringosta jo sitä ilmankin. :)