"On ollut vähän remonttia?" kysyi peltimies pihalle astellessaan. Joo, vähän. Siinä miesten mittaillessa koristelista- ja ikkunapeltejä jäi Elna pohtimaan asiaa. Enää ei aina oikein muistakaan, mistä lähdettiin liikkeelle silloin yli kaksi vuotta sitten. Eikä silloin osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea tähän välille tulee mahtumaan ja missä vaiheessa nyt ollaan. Vaikka kuinka jo suunnitteluvaiheessa hoettiin, että remontoidaan pikku hiljaa, niin olisiko kumpikaan, Elna tai Mies, kuvitellut homman olevan vielä kahden vuoden jälkeen näin kesken ja levällään? Tuskin. Ja ne kaikki välivaiheet, jotta edes tähän pisteeseen ollaan päästy... Hanskat olisi varmaan lentäneet tiskiin jo heti kättelyssä.
On jännää muistella, sillä pintaan nousee sekalaisia tuntemuksia laidasta laitaan. Hymy nousee huulille, kun miettii kaikkia muutoksia, joita taloon on jo ehditty tehdä. Vaikeimmista hetkistä on silti edelleen jäljellä pieni kirpaisu vatsanpohjassa. On muistot hetkistä, jolloin olo on ollut kaikkein väsynein ja ahdistunein. Vastapainona niille muistuu mieleen kaikki ne ilon ja onnen hetket, joita kokee asioiden muuttuessa ja valmistuessa. Edelleen lähes päivittäin Elna huomaa ihastelevansa toimivaa kodinhoitohuonetta, olohuoneen valoisuutta tai yläkerran työhuoneen rauhallista tunnelmaa. Kaikki se, mitä ollaan saatu aikaiseksi, on kuluneen ajan ja voimien arvoista. Siispä, ei muuta kuin eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa!
Kinnarkummun väki on alkanut tehdä inventaaria vielä tämän vuoden puolella tehtävistä töistä. Listattavia asioita riittää ja ennen puhtaaksi kirjoittamista on ne saatava tärkeysjärjestykseen. Jospa se suunnittelu sanonnan mukaisesti hoitaisi puolet tekemisestäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti