Talon ulkomaalaus on siitä haasteellinen projekti, että sen laajuutta on vaikea etukäteen kuvitella. Vaikka jokainen maalattava kohta on silmillä nähtävissä, on sitä silti niille jotenkin sokea. Aluksi haluaa vaan saada isoa pintaa aikaiseksi ja talon ilme muuttuu äkkirysäyksellä. Sitten huomaa, että onhan tässä näitä pienempiäkin pieliä ja listoja, kulmia ja kaiteita. Hyvällä ilmalla (kuten viikonloppuna) niitä sitten tehdään muka nopsasti vaan, niin pieniähän ne on. Kun saa yhden sivun valmiiksi, niin johan toinen huomaakin itseltä unohtuneen kuistin räystään tai koristelistan reunan. Teippauksineen, tikkaiden siirtämisineen ja itse maalaamisineen yksikin ikkuna vie yllättävän paljon aikaa. Siinä kun taloa kiertää ikkuna kerrallaan, huomaa viikonlopun kuluneen sujuvasti pensseli kädessä touhuten. Ja siis siltikään ei homma ole täysin valmis... Loppusuoralla kuitenkin ollaan, joten jos säämies on armollinen, saadaan kuin saadaankin ulkomaalausprojekti kokonaan valmiiksi vielä tänä syksynä.
...Vaikka nyt mieleen kyllä muistui vielä parit maalaamattomat ovet, tikkaat, putket ja kulmalistat. Kuinkahan tässä sit lopulta käykään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti