Ensimmäinen erä talvea saapui ja lähti lähes saman tien pois. Vapaapäivän ansiosta ehdittiin siitä kuitenkin nauttia juuri niin paljon kuin vain ensilumesta ylipäätään voi. Sitä kerättiin, siinä kierittiin, siitä leivottiin, sitä heiteltiin, siitä rakennettiin ja kaiken tekemisen ohessa siitä riemuittiin ja sitä ihasteltiin.
Lähestyvä isänpäivä on laittanut Elnan ja kaksikon mietintämyssyn raksuttamaan. Mitä kivaa sitä isipapalle keksittäisiin? Lahjaideaa pohdiskeltaessa yhteisen sävelen löytyminen oli siinä mielessä haastavaa, että eri sukupolvilla tuntui olevan varsin erilainen katsantokanta lahjan antamiseen. Elnan ajatus yhteisesta laatuajasta kiireisen arjen keskellä poiki ehdotuksen koko perheen elokuvareissusta ja oheistoiminnasta lähikaupungissa. Yllättäen se tyrmättiin Rusinakaksikon suunnalta heti kättelyssä, sillä: "Ei siinä ole mitään lahjaksi annettavaa." Ehdotus lahjan konkretisoinnista leffalippujen paketoimisen muodossa ei sekään asiaa auttanut, vaan Rusina tokaisi: "Eihän siitä jää isille mitään lahjaa, kun sen lipun joutuu antamaan sinne teatteriin."
No, Miehelle tiedoksi, että eiköhän me jotain lahjaksi kelpaavaa kuitenkin keksitä... ;) Tässä tapauksessa se kaikkein suurin ilo on varmasti joka tapauksessa pienten ihmisten antamisen ilo, joka jo sellaisenaan on mitä luultavimmin se kaikkein paras lahja isille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti