Hei Kinnarkumpuhan alkaa taas näyttää talolta! Johan tässä onkin jo reipas vuosi purettu ja puurrettu, mutta silti juuri mikään ei ole kokonaan valmistunut. No joo, eihän näin ole nytkään käynyt, vaikka tässä vähän iloitaankin. Projektin alussa oli herrasväellä mielikuva halutusta talon ulkomuodosta ja suunnitelma sen toteuttamiseksi. Aluksi muutetaan kattomallia ja uusitaan katto, sitten uusitaan sisäänkäynti ja rakennetaan siihen uuden mallinen kuisti. Nämä kaikki on jo tehty. Seuraavaksi suunnitelmassa luki uudenlaiset ikkunanpielet ja räystäät. Tässä vaiheessa ollaan nyt ja talo alkaa oikeasti muistuttaa mielikuvia! Vielä puuttuu uusi värisävy, terassi ja parvekkeet, joiden aika on ehkä vuoden päästä. On muuten ilo huomata, ettei vuoden puurtaminen ole mennyt hukkaan, vaikka välillä raskaalta tuntuukin!
Rusinakaksikon päivätirsojen aikaan on Elna hoidellut osuuttaan ikuisuusprojektin kimpussa. Salin kattoa on nyt kitattu noin kuusi kertaa ja maalikerroksia sudittu neljä. Kittimestarin silmää ei tainnut lopputulos vieläkään kokonaan miellyttää, mutta maalarin päätöksellä kattoon ei enää kosketa. Ei, vaikka mikä tulisi!
Seinät odottavat vielä viimeistä maalikerrosta. Homma on alun takkuilun jälkeen hyvässä vauhdissa. Lauantain epätoivoinen sävyn metsästys ja kaikki siitä johtuneet turhat ajokilometrit on enää muisto vain, kun kaunis harmaa heijastuu seiniltä. Harvoin on ollut oikean sävyn löytyminen yhtä haastavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti