23

Joulukuu. 

Kaikista toiveista huolimatta maa ei ole valkoinen. Siksi hiutaleita on pakko viritellä sisätiloihin.

Askartelu sopii erityisen hyvin mielen vapauttajaksi, sillä käsien puuhatessa mielen suunnitelmia unohtuu ajatuksista kaikki muu. Voi vain keskittyä juuri siihen hetkeen, juuri niihin saksien liikkeisiin joita sillä hetkellä on tekemässä. 

Askartelu on kuulunut minulle mielekkäisiin puuhiin jo pienestä tytöstä lähtien. Siinä on yhdistynyt ne kaksi asiaa, joista olen aina nauttinut: käsillä tekeminen ja omien ideoiden toteuttaminen. Käsityöt, käsillä tekeminen ja kaikenlainen puuhastelu on verenperintöä sekä äidiltäni että isältäni. Lapsuuteni ja nuoruuteni muistikuvia leimaa yhteinen puuhastelu niin käsitöiden, leipomisen, puutarhanhoidon, puurakentamisen kuin muidenkin käsillä tekemisten parissa yhdessä vanhempien kanssa. Olen ihan hurjan kiitollinen siitä, että kotona on aina saanut osallistua, tehdä ja toteuttaa myös itseään ihan pienestä pitäen. Tämän saman olen halunnut antaa lahjaksi omillekin lapsilleni ja innolla ovat hekin lahjan vastaanottaneet. Vaikkei kaikki remppa-, ruoanlaitto-, leipomis-, ompelu- ym. hommat välttämättä helpoimmin ja siisteimmin olekaan toteutuneet pienten apulaisten avustuksella, ovat he saaneet aina halutessaan osallistua. 

Tuo toinen nautinnon lähde askartelussa - omien ideoiden toteuttaminen - on ollut mukana puuhasteluissani aina, mutta pitkään ihan huomaamattani. Aina on ollut omat visiot ja valmiita ohjeitakin on pitänyt tuunata mieleisekseen. Silti en ole koskaan ajatellut olevani luova, enkä ole siitä syystä koskaan tavoitellut luovaa ammattia. Olen kuitenkin ajautunut vuosien varrella työssäni visuaalista silmää vaativiin tehtäviin ja pääsyt toteuttamaan omia visioitani, vaikkakin yrityksen brändin rajoissa. Olen nauttinut siitä työstä ja mieltänyt sen hyvin itselleni sopivaksi alaksi. Olen edelleen samaa mieltä, mutta viime aikojen muutokset työtilanteessa ovat saaneet minut avaamaan silmäni laajemmaltikin. Tai paremminkin avaamaan rohkeuteni lähteä tavoittelemaan uutta suuntaa työelämässä. Ajatukset ovat alkutekijöissä, mutta ensimmäinen askel uutta kohti on otettu. Katsotaan mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään. Se on vielä arvoitus itsellenikin.

Tein vanhasta muistista muutaman paperihiutaleen. Se oli lapsuudessa hauskaa ja helppoa askartelua ja siksi lähdinkin rohkeasti vain taittelemaan ja leikkelemään ilman mitään ohjetta. Vaan kuinkas kävikään... Liekö taidot ruostuneet tai vaatimustaso noussut, mutta eihän niitä hiutaleita meinannut millään saada visioiden mukaisiksi!