Korvapuustipäivä

Elna on kuin syyssateessa kohmettunut hyönteinen. Liikkeet ovat verkkaisia ja kankeita, väsyttää vaikka olisi juuri herännyt ja ajatus ei tunnu kulkevan ollenkaan. Tai kuin talviuniaan odottava karhu, joka kerää vararavintoa ja etsii sopivaa pesää pitkiä uniaan varten.

 

Syksy on kaunis, vaikka taaskin taivas on synkkä ja ripsottaa vettä. Tänään kotipihaan saapuessa lehmuksista pudonneet lehdet pöllysivät auton takana ja raput olivat peittyneet keltaisista vaahteranlehdistä. Jalkoja oli ihan pakko laahata lehtikasojen läpi ja kuunnella niiden kahinaa. Kodin ikkunoita vasten ropisevia pisaroita voisi tuijotella lähes hypnoosiin vaipuen ja antaa vain verkkaisen ajatuksenvirran viedä. Leijailla, kuin hiljaa putoavat lehdet.

 

Kinnarkumpu on emäntänsä lailla elellyt hiljaiseloa viime viikot. Sekä talo että väki vetävät henkeä ennen seuraavia koitoksia. Kiireisemmästä laatoitusaikataulusta on taidettu hiljaisella sopimuksella luopua, sillä tekijän löytymiseksi ei ole isoja operaatioita tehty. Taidetaan suosiolla odotella monitoimimiehen paluuta työmaalle ja annetaan hänen sommitella kuuskulmiot lattiaan. Jouluun on vielä matkaa, joten joulusaunaan päästään venytetylläkin aikataululla.

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Niin oli hyvä suunnitelma tälläkin emännällä ja Kinnarkummussa piti tuoksua pulla tänä iltana. Jonkun olisi vain pitänyt käydä kaupassa, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. Nyt olisi oma kanala poikaa!