Oikeesti

 

 

R: Mikä tämä on?

E: Se on myslipatukka.

R: Mitä sillä tehlään?

E: Se on syötävää. Haluutko maistaa?

 

Hetken mutusteltuaan Rusina toteaa: Niin mutta mitä tällä sit oikeesti tehlään?

 

 

Joo, lasten suusta tulee kyllä parhaat jutut! Suupieliä nykii harvase hetki, kun pikkutalleroisten kanssa juttelee. Rusina on parhaiden juttujen iässä ja Pikku-Rusina on juuri raottamassa omaa sana-arkkuaan. Oikein odotan, mitä sieltä alkaa kuulumaan. Ennen hyviä juttuja saa nauttia tyllerön muista edesottamuksista. Tätä viikkoa on värittänyt pikkuneidin pukemisen opettelu. Maanantaina Pikku-Rusinan housujen pukemiseen kului puoli tuntia. Jatkuva tehokas harjoittelu on tuottanut tulosta ja loppuviikolla aika oli jo ainakin puolittunut. Kiireessä neidin päättäväinen itse tekeminen saattaa vähän äidin hermoja kiristää, mutta muuten ei ole paljon tyttö jaloissa pyörinyt. Siellä se istuu eteisessä kurahousuja jalkaan vetäen lähes kaikki nukkumisen ja syömisen väliajat.

Tämän päivän kaltaisia pitäisi jokaisen lauantain olla. kotipuuhastelua sekä sisällä että pääasiassa ulkona. Välillä vähän kuumaa keittoa vatsan täytteeksi ja sitten taas puutarhaan puuhastelemaan ja saunaa lämmittämään. Ei turhia hötkyilyjä eikä kaupoissa ravaamista, vaan sormet mullassa ja haravat heilumassa.

No okei, käväisihän Elna pikapikaa kaupungissakin, mutta hyvällä asialla. Eräs kaupungin vanhoista taloista joutuu vasaran alle ja viikonloppuna paikalla pidetään purkutalkoot. Haaviin jäi muutama kyltti ja huomenna hilpastaan paikalle puisia väliovia katsastamaan.

Ja vielä huomio salin maton hapsuihin. Ei ole nykyinen emäntä ihan yhtä tarkka asiasta kuin pari sukupolvea aiempi. Monet kerrat on Elnakin lapsuudessaan hapsuja tiheällä kammalla kammannut, sillä mikäpä sen kamalampaa kuin sekaiset maton hapsut! ;)