Aina myöhässä!

 

 

Aamulähdöt ei ole enää ollenkaan Elnan juttu. Unholassa on ne ajat, kun ehti istua aamupalalla ja lukea jopa lehden, reippailla kunnon lenkki Karvapalleron kanssa ja oli siltikin vielä hyvissä ajoin joka paikkassa. Joo näin ei ole todellakaan enää! Ei ole tainnut olla sitten lasten syntymän... Jonkun sortin realitysarjaa voisi tämän herrasväen aamulähdöistä (tai oikeastaan kaikista lähdöistä) kuvata. Sen verran on mukana sekasortoa, komiikkaa, hermostusta jne. Yleensä se komiikka on kyllä kaukana juuri siinä vaiheessa, kun Elna hiki hatussa yrittää koota väkeä edes kerran kuukaudessa ajoissa matkaan. Rusinakaksikko on jakanut selkeästi viivytysvuoroja, sillä aina kun toinen on reippaana eteisessä puettuna, niin eiköhän toinen juokse pitkin taloa, jos ei muuta niin sitten ihan kiusallaan. Joskus harvoin käy niin onnellisesti, että kaikki sujuu kuin tanssi ja kelloa vilkaistessa voi taputtaa itseään olalle hyvästä suorituksesta onnitellen. Juuri sillä hetkellä ilmestyy jollekin pissahätä tai kakkavaippa tai jokin muu ja sekin peli oli menetetty...

 

Joskus vielä kierre katkaistaan ja aletaan kunnon kansalaisiksi. Silloin luetaan aamun sanomalehti, reippaillaan kunnon aamulenkki ja ehditään solmia kengännauhat ennen lähtöä. Ja silti ollaan, jos ei nyt ajoissa, niin ajallaan ainakin.

Omien omenapuiden huonon sadon vuoksi iltapäivälenkki on suunnannut tänä syksynä lähes päivittäin ryöväysretkelle naapurin tyhjillään olevan talon pihaan. Tänään ei löytynyt enää omenan omenaa, mutta kuvattavaa kuitenkin. Ihana, idyllinen vanha maalaistalo ja pihapiiri. Erityisesti Elnan silmää miellyttää ikkunan pielien koristelut.