Jaahas. Kaipa sitä pitäisi taas ryhdistäytyä remonttirintamalla muutaman viikon löysäilyn jälkeen. Tauko on tehnyt kyllä hyvää ja remppaintoa löytyy taas. Aikaa yritetään löytää ensi viikonloppuna, sillä tekemättömien töiden lista on päässyt venähtämään herrasväen laiskotellessa. Tarjolla olisi ainakin vesieristämistä, levytystä, pattereiden maalaamista ja listoitusta, lamppujen kiinnittämistä, taulujen sommittelua ym. sisustusjuttuja. Ja jottei aika käy pitkäksi, niin ainahan voi toki jatkaa lehtisavottaa, siivota kasvihuone tai somitella laattoja käytäville, näin muutamia mainitakseni.
Tässä vaiheessa viikkoa Elna miettii kuumeisesti: Kaikki on aikataulutuksesta kiinni. Miten ollaan mahdollisimman tehokkaita? Kuinka toimitaan, jotta saadaan kaikki mahdollinen tehtyä? Stressitaso kohoaa ja loppuviikolla kireystaso on jo käsin kosketeltavaa.
Entäs Mies? No, hänkin tietää tehtävälistan. Päättää että tehdään tarvittavat jutut viikonlopun aikana. Ei suurempaa suunnittelua, ei stressiä, ei kireyttä. Hieman epärealistinen kuvitelma hommien aikatauluista ja suunnitelmat maastopyöräilystä, lötköttelystä, kitaran soittamisesta jne. Lauantaiaamuna voi hyvillä mielin lukea hesarin kahvikupposta ryystäen, ellei vaimo ole jo hoputtamassa ja naputtamassa olan takana.
Näin on menty Kinnarkummussa kerran jos toisenkin, eikä pelkästään remonttiasioissa. Hommat on saatu yleensä hoidettua ja valmistakin on tullut, vaikka lähtötilanne ja näkemys asioiden aikataulutuksesta onkin usein hyvin erinäköinen vastaajasta riippuen. Sovun säilymiseksi yrittää Mies sietää realistisia aikatauluja. Rouva puolestaan pyrkii välttämään turhaa stressiä. Ja jos ei onnistu, niin laskee ainakin kymmeneen ennen kuin kierrokset pääsevät liiaksi nousemaan... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti