tiistai 10. syyskuuta 2013

MAASEUDUN VIKA(KO?)


Eilinen keskustelu naapurissa asuvan Isosiskon kanssa sai Elnan miettimään harvaan asutun maaseudun vaikutuksia ihmisten äänenkäyttöön ja huolettomuuteen siitä, mitä naapurit ja ohikulkijat kuulevat ja näkevät. Juttu lähti liikkeelle Isosiskon miehen lauluharrastuksesta ruohonleikkuria ajellessaan. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, niin tekee Elnakin. Siinä ajellessa ei vain tule miettineeksi, kuinka kauas nämä sulosoinnut oikein kantautuvat. Täällä kun asutaan vähintään parin sadan metrin etäisyydellä naapureista, niin kuvittelee ettei kukaan mitään kuule vaikka vähän laulaa lurauttaisikin. Se todistettiin kuitenkin eilen vääräksi, kun kuunneltiin naapurin laulavan talkkarin kappalevalintaa hyvän matkan päästä. 

Aiheesta rupatellessa kävi ilmi, että Elnan mietinnöt omasta äänenkäytöstään saivat vahvistusta naapurista. Kas, kun joskus tulee karjaistua turhankin lujaa Karvapallerolle, joka on juuri päättänyt vilvoitella kuraojassa tai ampaista heinäpeltoa naapurin koiran luo visiitille. Ja myönnettäköön, on Elnassa sellaisia Vaahteramäen isäpapan kaltaisia ominaisuuksiakin havaittavissa, kun Rusinakaksikon meno kiihtyy ja touhotus äityy liian hurjaksi. Eeeeeemeliiiiii! No kaikuvat nämä siis parin sadan metrin päähän Isosiskon pihalle, mutta kuinkakohan kauas siitä eteenpäin?

Iso talo on omiaan lisäämään kovaäänisyyttä sisälläkin. Keittiöstä lastenhuoneeseen tai alakerrasta yläkertaan on helpompi puhua kovaäänisesti kuin juosta edestakaisin, varsinkin jos sattuu olemaan kiire (niin kuin tällä väellä liiankin usein...). Viime aikoina on Elna tosin huomannut häiriintyvänsä liiallisesta metelistä sisällä. Tuo alati höpöttävä Rusinakaksikko höystettynä asiaansa ilmoittavalla Karvapallerolla saa ajoittain korvat soimaan. Siksi seuraavia sisustusprojekteja ovatkin ruokailutilan ja olohuoneen kaiuttomiksi tekeminen. Verho-ostokset, matot ja tauluja seinään. Eiköhän niillä saada ensiapua ainakin.

Nyt on ehkä syytä esittää nöyrimmät pahoittelut kaikille naapureille, ystäville, hoitokavereille ja samoissa paikoissa asioiville. Tämä herrasväki saattaa aiheuttaa mölyä ihan huomaamattaan. Sysättäköön syy maaseudun vapauden piikkiin. Eihän me muuten...



2 kommenttia:

  1. Tähän on pakko lisätä, että eräänä aamuna tajusin, kuinka hullulta se kuulostaa, kun huutelen tammoille huomenia talon kulmalta täyteen ääneen. Hepathan ei laitumella ollessaan varsinaisesti tielle näy, joten "Huomenta Mamma, kuinkas jakselet?" kaikuu ohikulkijan mielestä tyhjälle pihalle. Hullun mainetta ei voi välttää. terveisin, Kummitäti

    VastaaPoista