Viikonloppu on taas lusittu. Täynnä oli ohjelmaa, mutta paljon kivaa sellaista. Eikä edes kökkö keli sitä häirinnyt. Salissa oli lämmin tunnelma, pöydän ääressä jopa varsin tiivis. Nimpparikakun rippeitä riittää vielä tällekin illalle ja itse sankari sai paljon uutta touhuttavaa.
Tänään oli Elnan aika käydä haistelemassa uusia haasteita. Reissusta mukaan tarttui pieni kotiintuominen lapsia ilostuttamaan.
Puolukka ei ole koskaan ollut Elnan suosiossa. Pienenä tyttönä puolukkakiisselin sai nieltyä vain kermavaahdon kera ja silloinkin mieluummin kermavaahto puolukkakiisselillä kuin toisinpäin. Mutta kaikki muuttuu ja niin myös makuaisti. Nykyisin puolukoita voi laittaa suuhun jo ihan sellaisenaankin ja varsinkin leivonnaisissa marja on jo varsin ok. Miehen poimimat marjat keitettiin vispipuuroksi uusimmalla kirppislöydöllä. Emalipinta oli lähes naarmuton ja mustahan se taas veti puoleensa!
Nyt on taas aika kääntää pienen mustan kirjan sivua ja aloittaa uusi tukkimiehen kirjanpito. Syksyn ensimmäisen kutsumattoman vieraan tie päättyi roskiskaappiin. Mies näytti vieraalle ovea ja Elna välttyi (jälleen kerran) näppärin virittelyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti