Omenamehu porisee hellalla. Kokeeksi laitoin omenoiden sekaan viinirypäleitä, kun niitä on kasvihuoneessa enemmän kuin jaksetaan syödä. Saas nähdä miltä maistuu. Viiniköynnöshän tuli tälle herrasväelle talon mukana ja on osoittautunut herkulliseksi lisäksi tavallisempien viljelykasvien rinnalle. Mitään ei kyllä sen hyvästä hoidosta tiedetä. Ensimmäisenä talvena koko köynnös jäi suojaamatta, mutta sitkeästi se siitä huolimatta heräsi keväällä talviuniltaan. Ennen tulevaa talvea olisi kai parasta opiskella kasviparan hoito-ohjeita, jottei vain pakkasukko tätä herkkua meiltä veisi.
Elna tykkää kovasti puutarhassa touhuamisesta. Siinä unohtuu hyvinkin nopeasti muut murheet ja tekemisen jälkeä voi sitten jälkeenpäin ihailla. Ylimääräisen ajan tämä rouva käyttäisi mieluusti kuokkien, istuttaen ja leikaten. Mutta totuuden nimissä on paljastettava, että kaikkein mukavinta on kuitenkin sadonkorjuu. On hieno tunne huomata, miten korit täyttyvät puutarhan antimista. Ahneko olen, kun kerääminen saa ajoittain pakkomielteisiä piirteitä, eikä poimimista malttaisi ollenkaan lopettaa. Tänään kävi juuri näin. Luumupuut notkuvat hedelmistä ja Elnan oli pakko kerätä korillinen täyteen. Eihän niitä voi sinne mätänemään jättää! Huomenna testataan marmeladin valmistusta ja jos on onnistunutta niin sitten perustetaan pienimuotoinen tehdas. Niin paljon luumuja nimittäin Kinnarkummun puutarhassa parhaillaan on.
Eilen vierailtiin serkkulassa ja karhuherran luona. Kivaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti