Hyppy

Ei ole herrasväen sivut koskaan supernopeasti päivittyneet, mutta nyt on postaustahti todellakin hidastunut. Ei siksi, etteikö olisi tarinoita, vaan siksi, ettei ehdi kuvata kuin iltahämärissä ja kuvat ovat sen mukaisia. Ei tietoakaan ihanan valoisista ja puhtaan raikkaista otoksista. Valon vähyyden lisäksi myös keskeneräinen koti aiheuttaa harmaita hiuksia. Esteetikon silmää miellyttäviä kuvauspaikkoja on rajallisesti, sillä kuvissa ei ole kiva katsella keskeneräisiä seiniä, maalaamattomia ikkunanpieliä, laatoittamattomia lattioita tai listoittamattomia ovia - vaikka ne tämän herrasväen arkipäivää ovatkin. Tai jospa pitäisikin kuvata koko talon keskeneräiset ja repsottavat kohdat ja toteuttaa juttusarja Kinnarkummun arkirealismista. Mitä mieltä ootte? Joka tapauksessa, postauksia tulee sitä mukaa kun ehdin kuvata. Toivottavasti jokainen saa hitaudesta huolimatta jotakin täällä piipahtaessaan.

Tällä kertaa kuvissa usin kirppislöytö, vanha puulaatikko. Kyljessä lukee Loimaa. Sattuisko kellään olemaan tietoa alkuperästä? Nuo kokislasit löytyivät Kinnarkummun omasta aarreaitasta ja päätyvät mitä luultavimmin uuden keittiön rekvisiitaksi sitten joskus.

 

Syksyn ihana puoli on sieniretket. Lauantaina pakattiin eväät reppuun ja suunnattiin lähimetsän tutuille apajille. Saalis oli odotetun runsas ja eväsleivät tekivät kauppansa. Tästä innostuneena kokosimme sunnuntaina isomman komppanian ja lähes koko kylän väki suuntasi kanttarellin kuvat silmissä metsään. Pienimpien osasto yllätti tarmokkaalla vaelluksellaan mättäältä toiselle ja alta aikayksikön oli purkit ja pussukat jälleen täynnä herkkuja. 

 

Lapset järjestävät vanhemmilleen aika-ajoin haasteita. Elna sai sellaisen toissailtana, kun pieni mies marssi hyppyaikeissa määrätietoisesti rantasaunalta laiturille. Ei auttanut äidin manipulaatio ja hartaat toiveet, vaan hyppäämään oli päästävä. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi, joten sinne se Elnakin joutui kahlaamaan hyytävän kylmään veteen hyppäävää palleroistaan vastaanottamaan.