Yhdeksän kuukauden remontoinnin aikana ollaan selvitty melko vähäisin tappioin. Urakoitsijoista ainoastaan yksi on osoittautunut huonoksi valinnaksi ja materiaalivahingot rajoittuvat tähän mennessä yhteen oveen. Suurimmat takaiskut on kokenut Mies, joka joutui perjantaina jo toistamiseen lääkärin pakeille suoraan sorvin äärestä. Viikonlopun suunnitelmat jouduttiin laittamaan uusiksi ja vielä tänäänkin on potilas kovin kivulias. Anopin avun turvin sai Elna onneksi maalaushommia eteenpäin ja nyt on lastenhuoneen seinät sudittu.
Kovasti mietin telaa heilutellessani, että olisiko lastenhuoneeseen pitänyt valita jotain muutakin väriä valkoisen rinnalle. Elnalla ei ollut vielä selvää ajatusta huoneen lopullisesta sisustustyylistä ja siksi värin valinta oli mahdotonta. Nyt huone hohtaa kokonaan valkoista, mutta voihan sitä muuttaa kyllästyksen iskiessä.
Kinnarkummun läheisyydessä on jokunen vuosi sitten jäänyt asumattomaksi vanha talo. Elnan mielestä on kiinnostavaa kurkistaa menneisyyteen tutkimalla vanhoja paikkoja. On kovin sääli, että moni kaunis talo jää tyhjilleen ja rapistuu yksinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti