Elna ei olekaan vielä koskaan ostanut ainuttakaan vessanpyttyä. Tästä johtuen ennakkokäsitys kyseisestä asiasta osoittautui tänään virheelliseksi. Juttu ei ollutkaan ollenkaan niin yksinkertainen kuin amatööri voisi tietämättään luulla...
Jälleen kerran lauantain kunniaksi pakkautui Kinnarkummun herrasväki kasseineen ja rattaineen autoon tavoitteena löytää uuden wc:n kalusteet. Altaan ja allaskaapin suhteen esityö oli tehty viimeisen päälle valmiiksi etukäteen ja niinpä sen hankintaoperaatio sujui kuin tanssi. Jopa Rusinakaksikko ymmärsi yhteistyön merkityksen ja koko ruljanssista selvittiin ilman pahempia huutokonsertteja.
Mutta sitten siihen pönttöön. Malleja oli ihan maltillinen määrä ja ulkonäkösuosikki löytyi heti. Helppoa! Hinta? Ok. Mitä toimintoja? Onko pöntöissä jotain toimintoja huuhtelun lisäksi?! Ilmeisesti. No, ok edelleen. Mutta entäs se musta kansi? Ainoa etukäteisvaatimus koko istuimelle on pakko saada täytettyä. Joo-o, siihen se helppous sitten päättyi... Esitteissä ei tietoa. Myyjillä hatara mielikuva. Nettisivuilta toivoa löytymiseen, mutta vahvistus saadaan vasta arjen alkaessa. Vaikeeksi meni! Ja välikysymyksenä esittäisin, että mikä ihme voi mustassa kannessa maksaa niin paljon enemmän kuin valkoisessa?? Ei mahdu Elnan päähän. Kun tähän kansiasiaan lisätään vielä pyttyamatööreiltä kokonaan huomiotta jäänyt viemärin ja veden tuloputken sijainnin yhteensopivuus wc:n ja mallin välillä, on soppa valmis. Nyt siis kotiin mittaamaan ja sitten kansiuutisia odottamaan. Ei ollutkaan helppoa ei!
Kuvassa eteisen ja wc:n lattialaatta. Portaikko on 60-luvulta. Sitä päällystäneet muovimatot on revitty pois ja nyt se odottaa hiomista sekä maalaamista. Yläkerrassa portaikkoa avattiin ja sinne tarvittavat uudet kaiteet odottavat vielä tilaamista. Tällä hetkellä "herras"väen mietteissä on päällystää portaat sisal-matolla liukkautta ehkäisemään. Muillekin ideoille ollaan vielä avoimia, jos vastaan sattuu tulemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti