Elnan isoisovanhemmat hankkivat maatilan reilut sata vuotta sitten. Siitä asti on suku asustanut tilalla ja Rusinakaksikko edustaa nyt viidettä polvea samalla mäellä. Kun me Miehen kanssa vajaa vuosi sitten asetuimme asustamaan tilan päärakennukseen, erotettiin meille sopiva tontti maatilan maista. Uudelle kiinteistölle oli keksittävä sopiva nimi, joka kuvaisi paikkaa ja jatkaisi samalla päätilan nimeä. Niinpä syntyi Kinnarkumpu. Yhtä mukava paikka kuin Huvikumpu, mutta Kinnar-etuliite tilan kantanimestä. Ja onhan meillä (ainakin) parhaillaan kaikki aika vinksin vonksin...
Taas on alkanut kolina yläkerrassa. Siis rakennuskolina. Yläkerran keskiosan kattorakenteiden viimeistely on päässyt vauhtiin ja samalla rakennetaan yläpohja eristämistä varten valmiiksi. Tähän asti on keskiosan katto ollut täysin eristämättä ja lämpötila pakkasen puolella. Joku varmaan ihmettelee miksi. No: Katto jätettiin kesällä keskeneräiseksi muiden kiireellisempien asioiden tieltä. Oli rakennettava uutta ulkoseinää ja eristettävä asumiskäytössä olevaa tilaa ennen kylmän tuloa. Siis siksi!
Tälle viikonlopulle on kaksi agendaa ylitse muiden: 1) eteisen maalaus 2) sähkökatkaisijoiden ja pistorasioiden valinta. Ykköskohta ei sinällään vaadi muuta kuin aikaa ja toimeliaisuutta, mutta kakkonen on sen sijaan haasteellisempi. Tarkka visio halutusta tyylistä ja väristä on, mutta mistä löytyy paras vaihtoehto ja hinta? Vaatii lisää esitutkintaa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kriteerit: vanhanaikainen ja musta.
Eilen saatiin ihana vieras, pikkupirpanoiden Täti Monika. Vierailua on odotettu kuin kuuta nousevaa ja asia on herättänyt minimiehessä hartaan toiveen: "Täti muuttaa meille!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti