Leipää pöytään

Elna on innokas leipäleipuri. Joka viikko pyöräytetään ainakin yksi taikina ja ajan löytyessä useampikin. Tavoitteena on, että sitten KUN jatkuva remontoiminen hellittää, leipää ehdittäisiin leipoa vielä paljon useammin.

Tämän leipurin tapana on lisätä taikinaan mitä kaapista sattuu löytymään. Tänään jääkaapissa odotteli eilinen mannapuuron loppu, joka on oivaa rieskojen raaka-ainesta. Laitanpa tännekin reseptin, vaikka määrät ovatkin noinarvioita. Eli:

Mannarieskat

n. 2,5dl mannapuuroa

2rkl siirappia

n.1/2tl suolaa (koska puurossa oli jo ripaus)

n. 2,5dl vehnäjauhoja

1dl ruisleseitä

2rkl öljyä

Sekoitin mannapuuron sekaan siirapin, suolan ja leseet. Seuraavaksi jauhoja ja loppuvaiheessa myös öljyn. Jaoin taikinan pieniksi nokareiksi pellille ja painelin ne jauhojen avulla tasaiseksi. Sitten vielä haarukalla reikiä ja 225 asteiseen uuniin paistumaan. Yleensä olen paistanut rieskat hieman kuumemmassa uunissa noin vartin, mutta nyt annoin olla tuossa lämpötilassa noin 20min.

Elna rakastaa lukea lehdistä omavaraistaloudessa elävistä ihmisistä, jotka ovat ottaneet elämäntavakseen tuottaa mahdollisimman paljon käyttämäänsä ruokaa itse. Ruokaomavaraisuus on kyllä aivan liian iso pala tälle väelle. Jotakin pienen pienen pientä sinne suuntaan viittaavaa on kuitenkin tavoitteissa lähitulevaisuudessa. Leivän leivonnan lisäksi kesällä pyritään viljelemään mahdollisimman paljon vihanneksia, niin heti käytettäväksi kuin jotain myöskin kellariin asti.

Hedelmäpuut ja marjapensaat ovat puutarhan helppo ja satoisa mahdollisuus, joten niitä aiotaan Kinnarkumpuun lisätä. Lisäksi on emäntä kantanut kirjastosta vinon pinon kirjallisuutta, joista ajan löytyessä opiskellaan luonnon antimista lisää. Pinaattilettujen suurkuluttajakaksikolle tosin nokkoslettujen ehdottaminen ei oikein ottanut tuulta alleen. Rusinalle kun on tainnut viime kesältä iskostua mieleen  lähinnä nokkosen varominen sen polttavuuden takia.

Rakkaan ystävän kanalaharrastus on herättänyt täälläkin suunnalla pienen kipinän. Nyt puuttuu enää Miehen pään kääntäminen, jossa voi tosin vierähtää tovi jos toinenkin... Onneksi Rusinat ovat mukana juonessa ja pikkumies ehti jo ilmoittaa, että aikoo tilaa kummivanhemmilta synttärilahjaksi kukon. Että terveisiä vaan sinne Arwon kanalaan! ;)