Muutoksia, muutoksia, täällä on tapahtunut muutoksia.
Kinnarkummussa on tällä viikolla opeteltu aivan uudet poistumisreitit. Vuosikausia, tai oikeammin vuosikymmeniä, on tämän talon käytetyin sisäänkäynti sijainnut tämän herrasväen tulevassa ruokailutilassa. Siitä oli siis päästävä ja niinpä tilalle asennettiin alkuviikolla ikkuna. Sen jälkeen on taloparan ikkuna- ja ovenvaihtoprojekteissa saamia ruhjeita paikkailtu parhaan mukaan. Nyt alkaa lautapinta olla jo jotakuinkin ehjä, mutta maalia se kyllä huutaa ehkä entistäkin kiivaammin. Ja puhumattakaan sitten sisäpinnoista. Tekemistä riittää...
Ovesta luovuttiin haikein mielin. Miestä jopa hieman kadutti ja Elnaa ainakin suretti. Oven mukana hävisi nimittäin viimeinen (kellarin ovea lukuunottamatta) vanha avain. Vaikka lukosta paistoi päivänvalo, pakkanen tunki sisälle ja avainkin temppuili, oli siinä vaan silti tunnelmaa. Uudet avaimet ovat niin persoonattomia, että Elna taitaa roikottaa nipussaan vanhoja avaimia vielä jonkin aikaa ihan vain omaksi huvikseen. Yksi seikka puhuu kuitenkin uuden avaimen (ja parin oven sulkemisen) nimeen: Jokainen ulko-ovi toimii samalla avaimella entisten viiden erilaisen sijaan!
Ohhoh! Tämä tuntuu nyt kyllä yhdeltä isoimmista muutoksista! Ei ihme, että on ollut haiku-olo.
VastaaPoista