keskiviikko 4. helmikuuta 2015

SÄÄLLÄ KUIN SÄÄLLÄ











Nyt on talvi parhaimmillaan täällä Suomen lounaisessa kulmassakin. Lunta on sadellut harvase päivä tehden luonnosta puhtaan valkoisen. Erityisesti puihin kiinnittynyt lumi saa maiseman näyttämään erityisen talviselta. Tykkään!

Talvi antaa ulkoliikkumiseen mukavaa lisähaastetta. Teiden liukkaus ei houkuttele lainkaan lenkkeilemään, sillä multa uupuu edelleen nastalliset juoksulenkkarit. Kuluneen viikon olen metsästänyt sopivia kissojen ja koirien kanssa paristakin kaupungista, mutta turhaan. Kaupat myyvät eioota niistä malleista, jotka sopisivat näihin läpyttimiin. Eli nyt vaan odottamaan sulia kelejä ja siirrän suosiolla nastarien hankinnan ensi syksyyn.

Enpäs silti lamaannu lisähaasteista, päinvastoin. Tunnetusti metsä on tämän eukon lempimestoja, joten sinnehän nenä näyttää säällä kuin säällä. Kinokset alkavat olla sen verran korkeat, ettei tällä kunnolla siellä kauheasti juoksennella, mutta pitkiä kävelyvaelluksia teen sitäkin suuremmalla innolla. Kyllä siinäkin pääsevät takareidet hommiin, kun kahlaa umpihangessa tai harppoo naapurin hepan kaviojälkiä pitkin. Lunta tuntuu olevan yllättävästikin jopa puoleen sääreen asti. Ja suomättäiden välissä jalka voi upota jopa polveen asti. Kuinka hauskaa voikaan olla tällainen epätasainen eteneminen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti