Aikatauluista

 

 

Jaahas. Kaipa sitä pitäisi taas ryhdistäytyä remonttirintamalla muutaman viikon löysäilyn jälkeen. Tauko on tehnyt kyllä hyvää ja remppaintoa löytyy taas. Aikaa yritetään löytää ensi viikonloppuna, sillä tekemättömien töiden lista on päässyt venähtämään herrasväen laiskotellessa. Tarjolla olisi ainakin vesieristämistä, levytystä, pattereiden maalaamista ja listoitusta, lamppujen kiinnittämistä, taulujen sommittelua ym. sisustusjuttuja. Ja jottei aika käy pitkäksi, niin ainahan voi toki jatkaa lehtisavottaa, siivota kasvihuone tai somitella laattoja käytäville, näin muutamia mainitakseni.

 

Tässä vaiheessa viikkoa Elna miettii kuumeisesti: Kaikki on aikataulutuksesta kiinni. Miten ollaan mahdollisimman tehokkaita? Kuinka toimitaan, jotta saadaan kaikki mahdollinen tehtyä? Stressitaso kohoaa ja loppuviikolla kireystaso on jo käsin kosketeltavaa.

 

Entäs Mies? No, hänkin tietää tehtävälistan. Päättää että tehdään tarvittavat jutut viikonlopun aikana. Ei suurempaa suunnittelua, ei stressiä, ei kireyttä. Hieman epärealistinen kuvitelma hommien aikatauluista ja suunnitelmat maastopyöräilystä, lötköttelystä, kitaran soittamisesta jne. Lauantaiaamuna voi hyvillä mielin lukea hesarin kahvikupposta ryystäen, ellei vaimo ole jo hoputtamassa ja naputtamassa olan takana.

 

Näin on menty Kinnarkummussa kerran jos toisenkin, eikä pelkästään remonttiasioissa. Hommat on saatu yleensä hoidettua ja valmistakin on tullut, vaikka lähtötilanne ja näkemys asioiden aikataulutuksesta onkin usein hyvin erinäköinen vastaajasta riippuen. Sovun säilymiseksi yrittää Mies sietää realistisia aikatauluja. Rouva puolestaan pyrkii välttämään turhaa stressiä. Ja jos ei onnistu, niin laskee ainakin kymmeneen ennen kuin kierrokset pääsevät liiaksi nousemaan... ;)

 

 

 

 

 

Sukellus lehtikasaan

 

 

Viikonloppureissun päälle oli pakko eilen iltahämärissä järjestää vielä pienimuotoiset haravointitalkoot. Niin siellä viuhtoi koko herrasväki haravoineen pienintä Eetikäistä myöten. Eikä aikaakaan, kun koossa oli jo pikkuväkeä korkeampi kasa. Niin alkoi Elnaakin houkutella kasan pehmoisuus, että ihan pakkohan oli pienet hyppykilpailut järjestää. Siinä sitä sitten syljeskeltiin roskia pois kielen päältä, kun nauravilla suilla kasaan sukellettiin. :)

 

Kinnarkummun pihapiiri on lievästi sanottuna lehtipuuvoittoinen. Täällä siis harvoidaan ja puhalletaan aina kun mahdollista. Täällä ei odotella kaikkien lehtien putoamista ennen töihin ryhtymistä, sillä siinä vaiheessa peli olisi jo täysin menetetty. Harava ei kulkisi lehtikinoksessa enää ollenkaan eikä puhaltimenkaan voima riittäisi pöllyttämään kuin päälimmäistä kerrosta. Siispä täällä siis haravoitiin eilen, tänään ja taas huomenna.

 

Syksyinen ilma herätti leipomisinnon ja niinpä pyöräytettiin ruissämpylöitä iltateen kaveriksi. Tuon Marimekon kankaan löysin kerran kirpparilta. Pala oli juuri sopiva pöytäliinaksi, mutta tähän asti se on pysytellyt kaapissa odottamassa ruokailutilan remonttia. Hetken mielijohteesta sitä taas pöydälle testasin, mutta valitettavasti joutui takaisin kaappiin tilan mustavalkoisia päiviä odottamaan. Nykyisessä ruskeansävyisessä tilassa kun ei mustavalkoinen liina oikein pääse oikeuksiinsa...

Aina myöhässä!

 

 

Aamulähdöt ei ole enää ollenkaan Elnan juttu. Unholassa on ne ajat, kun ehti istua aamupalalla ja lukea jopa lehden, reippailla kunnon lenkki Karvapalleron kanssa ja oli siltikin vielä hyvissä ajoin joka paikkassa. Joo näin ei ole todellakaan enää! Ei ole tainnut olla sitten lasten syntymän... Jonkun sortin realitysarjaa voisi tämän herrasväen aamulähdöistä (tai oikeastaan kaikista lähdöistä) kuvata. Sen verran on mukana sekasortoa, komiikkaa, hermostusta jne. Yleensä se komiikka on kyllä kaukana juuri siinä vaiheessa, kun Elna hiki hatussa yrittää koota väkeä edes kerran kuukaudessa ajoissa matkaan. Rusinakaksikko on jakanut selkeästi viivytysvuoroja, sillä aina kun toinen on reippaana eteisessä puettuna, niin eiköhän toinen juokse pitkin taloa, jos ei muuta niin sitten ihan kiusallaan. Joskus harvoin käy niin onnellisesti, että kaikki sujuu kuin tanssi ja kelloa vilkaistessa voi taputtaa itseään olalle hyvästä suorituksesta onnitellen. Juuri sillä hetkellä ilmestyy jollekin pissahätä tai kakkavaippa tai jokin muu ja sekin peli oli menetetty...

 

Joskus vielä kierre katkaistaan ja aletaan kunnon kansalaisiksi. Silloin luetaan aamun sanomalehti, reippaillaan kunnon aamulenkki ja ehditään solmia kengännauhat ennen lähtöä. Ja silti ollaan, jos ei nyt ajoissa, niin ajallaan ainakin.

Omien omenapuiden huonon sadon vuoksi iltapäivälenkki on suunnannut tänä syksynä lähes päivittäin ryöväysretkelle naapurin tyhjillään olevan talon pihaan. Tänään ei löytynyt enää omenan omenaa, mutta kuvattavaa kuitenkin. Ihana, idyllinen vanha maalaistalo ja pihapiiri. Erityisesti Elnan silmää miellyttää ikkunan pielien koristelut.

Tekstaripalsta

Eipä tässä muuta kun että lehtiä riittää. Onneks täällä maaseudulla voi pöristellä lehtipuhaltajalla vaikka aamusta iltaan ilman, että joutuu ristiinnaulituksi paikallislehden tekstiviestipalstalla.

 

Eiks vaan, naapurit?

Oikeesti

 

 

R: Mikä tämä on?

E: Se on myslipatukka.

R: Mitä sillä tehlään?

E: Se on syötävää. Haluutko maistaa?

 

Hetken mutusteltuaan Rusina toteaa: Niin mutta mitä tällä sit oikeesti tehlään?

 

 

Joo, lasten suusta tulee kyllä parhaat jutut! Suupieliä nykii harvase hetki, kun pikkutalleroisten kanssa juttelee. Rusina on parhaiden juttujen iässä ja Pikku-Rusina on juuri raottamassa omaa sana-arkkuaan. Oikein odotan, mitä sieltä alkaa kuulumaan. Ennen hyviä juttuja saa nauttia tyllerön muista edesottamuksista. Tätä viikkoa on värittänyt pikkuneidin pukemisen opettelu. Maanantaina Pikku-Rusinan housujen pukemiseen kului puoli tuntia. Jatkuva tehokas harjoittelu on tuottanut tulosta ja loppuviikolla aika oli jo ainakin puolittunut. Kiireessä neidin päättäväinen itse tekeminen saattaa vähän äidin hermoja kiristää, mutta muuten ei ole paljon tyttö jaloissa pyörinyt. Siellä se istuu eteisessä kurahousuja jalkaan vetäen lähes kaikki nukkumisen ja syömisen väliajat.

Tämän päivän kaltaisia pitäisi jokaisen lauantain olla. kotipuuhastelua sekä sisällä että pääasiassa ulkona. Välillä vähän kuumaa keittoa vatsan täytteeksi ja sitten taas puutarhaan puuhastelemaan ja saunaa lämmittämään. Ei turhia hötkyilyjä eikä kaupoissa ravaamista, vaan sormet mullassa ja haravat heilumassa.

No okei, käväisihän Elna pikapikaa kaupungissakin, mutta hyvällä asialla. Eräs kaupungin vanhoista taloista joutuu vasaran alle ja viikonloppuna paikalla pidetään purkutalkoot. Haaviin jäi muutama kyltti ja huomenna hilpastaan paikalle puisia väliovia katsastamaan.

Ja vielä huomio salin maton hapsuihin. Ei ole nykyinen emäntä ihan yhtä tarkka asiasta kuin pari sukupolvea aiempi. Monet kerrat on Elnakin lapsuudessaan hapsuja tiheällä kammalla kammannut, sillä mikäpä sen kamalampaa kuin sekaiset maton hapsut! ;)

Sittenkin!

 

 

 

Ja hah, pullan tuoksua sittenkin! Niiaus ja kumarrus naapuriin. :)

Korvapuustipäivä

Elna on kuin syyssateessa kohmettunut hyönteinen. Liikkeet ovat verkkaisia ja kankeita, väsyttää vaikka olisi juuri herännyt ja ajatus ei tunnu kulkevan ollenkaan. Tai kuin talviuniaan odottava karhu, joka kerää vararavintoa ja etsii sopivaa pesää pitkiä uniaan varten.

 

Syksy on kaunis, vaikka taaskin taivas on synkkä ja ripsottaa vettä. Tänään kotipihaan saapuessa lehmuksista pudonneet lehdet pöllysivät auton takana ja raput olivat peittyneet keltaisista vaahteranlehdistä. Jalkoja oli ihan pakko laahata lehtikasojen läpi ja kuunnella niiden kahinaa. Kodin ikkunoita vasten ropisevia pisaroita voisi tuijotella lähes hypnoosiin vaipuen ja antaa vain verkkaisen ajatuksenvirran viedä. Leijailla, kuin hiljaa putoavat lehdet.

 

Kinnarkumpu on emäntänsä lailla elellyt hiljaiseloa viime viikot. Sekä talo että väki vetävät henkeä ennen seuraavia koitoksia. Kiireisemmästä laatoitusaikataulusta on taidettu hiljaisella sopimuksella luopua, sillä tekijän löytymiseksi ei ole isoja operaatioita tehty. Taidetaan suosiolla odotella monitoimimiehen paluuta työmaalle ja annetaan hänen sommitella kuuskulmiot lattiaan. Jouluun on vielä matkaa, joten joulusaunaan päästään venytetylläkin aikataululla.

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Niin oli hyvä suunnitelma tälläkin emännällä ja Kinnarkummussa piti tuoksua pulla tänä iltana. Jonkun olisi vain pitänyt käydä kaupassa, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. Nyt olisi oma kanala poikaa!