Uuden alku

Homma etenee, jihuu! Wc:n seinälaatat ovat löytäneet paikoilleen ja huomenna päästään lattian kimppuun. Kuvassa ensimakua tulevasta. Myös rappukäytävän katon levytys on loppusuoralla ja edessä armoton tasoitusurakka.

Pikku-Rusinan elämässä tämä keskiviikko merkitsi uuden alkua. Äitiysloman loppuessa kiikutti Elna aamulla kaksi halipullaa tutulle perhepäivähoitajalle ja ihan hyvin oli pirpana siellä pärjännyt. Ja miksei pärjäisi, kun isoveli on mukana ja hoitaja mitä ihanin!


 

Sisäinen ääni

Nyt se viesti tuli. Kansi on löytynyt! Mutta hinta on odotuksiakin ruokottomampi, eikä sitä pysty tämä herrasväki purematta nielemään. Sisäinen sisustaja yrittää perustella Elnan järkevämmälle aivopuoliskolle kyseisen hankinnan tärkeyttä, mutta järkipuoli etsii vielä toista vaihtoehtoa. Vaikka saattaa olla ettei hinta paljoa putoa. Onhan kyse sentään mustasta pöntönkannesta! ;) Järjetöntä!

Elna hoiteli eilisenä iltapuhteena yläkerran aulan, portaikon ja alakerran eteishallin siivouksen. Jopas olikin ilmaantunut rakennuspölyä sitten viime siivouksen. Siinä siivotessani mietin, millä ihmeellä tuo kaikki pöly saadaan pois ennen kuin huoneita voi ottaa käyttöön. Ja montako imuria ehtii hajota ennen kuin tämä kämppä on kunnossa ja pölyt putsattu?

Kinnarkummussa herkuteltiin eilen Muumimamman innoittamana. Vaikea varmaan uskoa että Rusina oli tohkeissaan. Remppapuolen oven takana innosta puhkuva pikkuihminen julisti: " Äitii!! Heti syömään PANNUKAKKUJAAAAA!!!"

Ihanaa ystävänpäivää!

Musta kansi

Elna ei olekaan vielä koskaan ostanut ainuttakaan vessanpyttyä. Tästä johtuen ennakkokäsitys kyseisestä asiasta osoittautui tänään virheelliseksi.  Juttu ei ollutkaan ollenkaan niin yksinkertainen kuin amatööri voisi tietämättään luulla...

Jälleen kerran lauantain kunniaksi pakkautui Kinnarkummun herrasväki kasseineen ja rattaineen autoon tavoitteena löytää uuden wc:n kalusteet. Altaan ja allaskaapin suhteen esityö oli tehty viimeisen päälle valmiiksi etukäteen ja niinpä sen hankintaoperaatio sujui kuin tanssi. Jopa Rusinakaksikko ymmärsi yhteistyön merkityksen ja koko ruljanssista selvittiin ilman pahempia huutokonsertteja.

Mutta sitten siihen pönttöön. Malleja oli ihan maltillinen määrä ja ulkonäkösuosikki löytyi heti. Helppoa! Hinta? Ok. Mitä toimintoja? Onko pöntöissä jotain toimintoja huuhtelun lisäksi?! Ilmeisesti. No, ok edelleen. Mutta entäs se musta kansi? Ainoa etukäteisvaatimus koko istuimelle on pakko saada täytettyä. Joo-o, siihen se helppous sitten päättyi... Esitteissä ei tietoa. Myyjillä hatara mielikuva. Nettisivuilta toivoa löytymiseen, mutta vahvistus saadaan vasta arjen alkaessa. Vaikeeksi meni! Ja välikysymyksenä esittäisin, että mikä ihme voi mustassa kannessa maksaa niin paljon enemmän kuin valkoisessa?? Ei mahdu Elnan päähän. Kun tähän kansiasiaan lisätään vielä pyttyamatööreiltä kokonaan huomiotta jäänyt viemärin ja veden tuloputken sijainnin yhteensopivuus wc:n ja mallin välillä, on soppa valmis. Nyt siis kotiin mittaamaan ja sitten kansiuutisia odottamaan. Ei ollutkaan helppoa ei!

Kuvassa eteisen ja wc:n lattialaatta. Portaikko on 60-luvulta. Sitä päällystäneet muovimatot on revitty pois ja nyt se odottaa hiomista sekä maalaamista. Yläkerrassa portaikkoa avattiin ja sinne tarvittavat uudet kaiteet odottavat vielä tilaamista. Tällä hetkellä "herras"väen mietteissä on päällystää portaat sisal-matolla liukkautta ehkäisemään. Muillekin ideoille ollaan vielä avoimia, jos vastaan sattuu tulemaan...

Väripaletti

Elnalla on ongelma. Ongelma nimeltään valinnan vaikeus. Miten pystyä valitsemaan monesta hyvästä vaihtoehdosta se paras? Asia on työnnetty aina tähän asti kiireellisempien tieltä sivuun ja Elnalle on painunut ajatus syvälle takaraivoon asti. "Eihän meillä nyt vielä olla siinä pisteessä. Eihän meillä vielä pitkään aikaan..." Ja nyt kuin salaa on hetki koittanut.

Sisustuksen ainaisesta suunnittelusta saa vihdoin siirtyä toteutukseen!!

Valinnan vaikeus kohdistuu tänään seinämaaleihin. Mielessä on monia hienoja värejä, mutta nyt pitäisi löytää niistä paras kombinaatio, jotta kokonaisuus olisi onnistunut. Kinnarkummun herrasväki on kovasti mustavalkoista porukkaa ja yleisilmeestä tulossa sen mukainen. Silti varsinkin Elnaa houkuttelee ajatus seinien maalaamisesta muullakin kuin valkoisella. Harmaan eri sävyt ovat Miehellekin ok, mutta entäs esim. punainen?

Ensimmäisenä maalausvuoron saavat eteisen ja wc:n seinät ja katto. Ehkä jopa tällä viikolla. Uskoisko? Niissä ei kuitenkaan kokeiluja tehdä, vaan luotetaan siihen omimpaan,  valkoisen ja mustan liittoon. Katsotaan sitten miten siitä edetään... ;)

Kuvia liittyen aiempaan kattotarinaan... Vesi on pysynyt ulkopuolella. Ja lumi myös!

Vanhassa vara parempi

Uusi viikko ja uudet kujeet. Suomelle uusi presidentti ja Kinnarkummulle uusi mies raksaremmiin. Päätimme ottaa maalarin avuksi eteisen valmistumista nopeuttamaan, sillä tämä herrasväki se vain sairastaa sairastamisen perään... Viikonloppunahan oli Elnalla ja Miehellä vakaa aikomus tasoitella seiniä. Mutta kuinkas kävikään? No sain sentään vessan vesieristyksen sudittua!

Miestä viime viikolla vaivannut lämmitysmania helpotti hetkellisesti ja konehuoneessa ravaaminen loppui, kun lämmön tuottajaksi vaihdettiin vanha öljyjärjestelmä. Eikä tämä ollut mikään epäluottamuslause maalämmölle, vaan olosuhteiden pakottama valinta. Remontti ei ole vielä edennyt siihen vaiheeseen, jonka mukaan lämpöpumpun mitoitukset laskettiin. Siksi annamme armoa, kunnes ikkunat ja ovet on vaihdettu sekä lattialämmitykset ja uudet patterit asennettu. Ja nyt, ulkolämpötilan kohottua normaaleihin lukemiin, on arvon pumppu päässyt jälleen vauhtiin ja yksin vastuuseen koko Kinnarkummun lämmöntuotannosta. Ja Miehen mania kiihtyy samaa tahtia... ;)

Rusinaa on viime aikoina harmittanut jatkuva remonttipuhe ja -touhu. Hänen mielestä Elnan on ihan turha haaveilla rauhassa työskentelystä. Päinvastoin. Elnan hääräillessä remonttipuolella päivystää Rusina oven toisella puolella komentaen: "Äitiii! Tuleee! Äitiii! Mikä tilanneeee? Äitii!! Tuleee!!!" Pientä motivointia on kaivattu ja 2-vuotiaalle sellaiseksi riittää puhe omasta huoneesta. Jo alkaa poika miettiä mihin järjestykseen mopot, traktorit sun muut parkkeerataan. Kunnes asia tulee valmiiksi ja jo alkaa taas: " Äitiii!"

Pikkuystävät

Kinnarkummussa on vuosi alkanut sairastelun merkeissä, eikä loppua tunnu vieläkään näkyvän. Pikku-Rusinan iholle ilmestyi eilen illalla näppylöitä todisteeksi vesirokon tarttumisesta. Tulos oli odotettu, sillä ihme olisi jos ei tauti sisarusten välillä olisi tarttunut.

Tänään on välipäivä ja työmaa aivan hiljainen. Karvapallero kuorsaa eilisenkin edestä, sillä meteli ei ole sen mielestä kovinkaan kivaa. Ihmeesti on silti luppakorvatkin kuluneen reilun puolivuotiskauden aikana tottuneet nakutukseen, kolinaan ja moottorisahan pärinään. Etukäteen asia jännitti Elnaa, mutta jälleen kerran on karvakaveri hämmästyttänyt rauhallisuudellaan. On meille valikoitunut koirayksilöiden luonnevalio, parempaa ei voisi toivoakaan! Tai no ehkä yksi toive olisi: Voisiko arvon herra pysytellä omassa pihapiirissä naapurista kantautuvista kutsuhuudoista huolimatta?

Pitkän aikaa oli Elnalla mielessä oman, modernin kivitalon rakentaminen. Kaikki olisi uutta, järkevästi suunniteltua ja toimivaa. Ei neliöitä väärissä paikoissa, ei hiiriystäviä syksyisin, vaan huolella suunniteltu ja toteutettu kompakti kokonaisuus. Vaan kuinkas kävikään? On vanhaa, on hukkaneliöitä, epäkäytännöllisiä ratkaisuja ja paaaljon hiiriystäviä. Mutta mitään en vaihtaisi pois! (paitsi hiiret) Vanhassa on aivan oma tunnelma ja henki, jota on vaikea luoda uudisrakennukseen. Tämä oli oikea ratkaisu Elnalle ja kuulemma myös Miehelle. Sitä ei  haalenna edes paukkupakkanen! 

On mulla muuten pikkujyrsijöihin liittyvä tilastokin. Joka vuosi pidän mielessäni tukkimiehen kirjanpitoa loukkuun narahtaneista kavereista. Aiemmassa asunnossa koko talven lukemaksi kertyi yleensä 5-6, nyt Kinnarkummussa ollaan päästy jo ihan omalle kymmenluvulle: saldo nyt 12! Rehellisyyden nimissä on kuitenkin paljastettava, ettei Elna ole joutunut lähikontaktiin yhdenkään juustoahmatin kanssa. Ritarillinen Mies hoitaa kyseisen asian mukisematta, kunhan vain ilmoitan milloin kaveri on tullut vierailulle.

Esikoisen hoitoa

Kinnarkummun herrasväki on lehtien suurkuluttajia. Ja vanhanaikaisia sellaisia, sillä lehti kuin lehti on saatava omiin hyppysiin ennen kuin sen voi lukea. Elnan kiinnostus sisustamiseen on näkynyt jo vuosikausia ostettujen lehtien määrässä, mutta oman projektin kautta myös Mies on hurahtanut samaan. Ei ole enää kauppareissua ilman lehtihyllyillä seisahtumista, selailua ja yleensä myös yhden, ellei useammankin lehden kärryyn laittamista. Vaikka jokainen lehti ja jokainen numero sisältää paljon "turhaa", on niitä kuitenkin kiittäminen Kinnarkummun tulevasta ilmeestä. Vuosien varrella ideat ja kuvat ovat muovanneet Elnan ja Miehen ajatuksia omista toiveista. Nyt on sitten aika laittaa toiveet toteen omaa unelmakotia tehtäessä.

Saimme eteisen ja wc:n laatat tänään. Toiveissa on, että jo huomenna ne alkavat siirtyä laatikoista seinään. Lattialaatta on ollut sekä Elnan että Miehen mielessä jo pitkään. Sen käytännöllisyyttä on mietitty, pohdittu, käännetty ja väännetty, mutta ei siitä eroon päästy. Valkoinen eteisen lattia on monelle kauhistus sen siistinä pitämisen takia ja kyllä se Kinnarkummussakin on keskustelua herättänyt. Muutaman kuukauden päästä voin sitten jakaa käyttökokemuksia kaikille saman kysymyksen parissa kamppaileville.

Kinnarkummussa on päästy taas uuden jännittämisen alkuun, kun pakkasherra on ilmoitellut kiristyvästä kylmyydestä. Syksyllä asennettu maalämpö kohtaa ensimmäisen näytönpaikkansa, kun mittari lähentelee -20 astetta. Koko maalämpöhomma on ollut Miehelle tärkeä alusta alkaen, mutta nyt siitä on jo muodostumassa pienoinen pakkomielle. ;) Hän seuraa laitteen elämään melkein yhtä tarkasti kuin tuoreet vanhemmat esikoisvauvaansa. Ehkä hyvä niin, sillä lämmin koti lisää kyllä kummasti viihtyvyyttä. (Todistettiin viimeksi Tapani-myrskyn jälkimainingeissa!)