Yksi palanen löysi jälleen paikoilleen tässä tuhansien palojen palapelissä, kun olohuoneeseen saatiin viime viikolla sohvapöytä. Sohvapöydät ovat mun mielestä yksi hankalimmista kalusteista löytää, sillä ne näyttää kaikki jotenkin vääränlaisilta tai meidän tyyliin sopimattomilta. Olin jo luovuttanut koko pöydän etsimisen, kunnes se sitten löysi minut. Monen viikon ajan olen katsellut työpaikallani vanhasta ovesta tehtyä matalaa pöytää ja visioinut sitä sohviemme väliin. Kun se sitten jäi ylimääräiseksi ja siirtyi varastoon, en voinut muuta kuin pakata sen autoon ja kiikuttaa Kinnarkumpuun.
Ihan ensimmäinen ajatus oli, että se onkin liian matala.Ei pahasti, mutta vähän kuitenkin. Mies alkoi pohtia isompia pyöriä, korokepaloja ja muita korotusvaihtoehtoja. Minä vain katselin ja ihmettelin. Ja mitä useammin pöydän ohi kuljin, sitä paremmalta alkoi se silmissäni näyttää. Muutaman hetken kuluttua olinkin jo ihan sinut pöydän korkeuden kanssa ja sain vakuutettua myös Miehen samalle kannalle. Niin sai vanha ovi hyväksynnän ja lupakirjan taloon jäämiselle. Oli siis sittenkin onnistuttu lähes mahdottomassa tehtävässä - sopivan sohvapöydän löytämisessä!
Teidän olohuoneenne on vaan niin kaunis ja tuota maisemaa ikkunasta voisi katsella aika pitkään!
VastaaPoistaPöytä sopii paikoilleen loistavasti.
Kiitos kauniista sanoistasi! Kivaa ja aurinkoista viikonloppua!
Poista