MITÄ VANHEMMAT EDELLÄ, SITÄ LAPSET PERÄSSÄ

Tämä viikko on ollut uusien innostusten heräämisaikaa. Rusinakaksikko on päässyt ottamaan ensikosketuksiaan vanhemmilleen rakkaisiin lajeihin. Tätä hetkeä on odoteltu jo jonkin aikaa. Siis että koko perhe voi lähteä yhdessä urheilemaan, eikä tarvitse jakaa enää lastenhoitovuoroja ja urheiluvapaita muutenkin vähäisen yhteisen ajan kustannuksella.

Oman lapsuuteni ja nuoruuteni yksi tärkeä peruspilari oli perheeni yhteiset urheiluharrastukset ja niistä tärkeimpänä suunnistus. Monet elämän perusarvot, lukemattomat muistot ja elinikäiset ystävyyssuhteet ovat asioita, joista saan kiittää rakasta harrastustani. Vaikka vuodet ovat vierineet ja kilpaileminen on jäänyt jo kauan sitten, on metsässä liikkuminen minulle edelleen henki ja elämä. Siksi haave ja tavoite on ollut saada lapsetkin innostumaan luonnossa liikkumisesta. Ja hienosti tavoite onkin ottanut tuulta alleen, sillä edes järjetön kaatosade ei saanut hymyjä hyytymään ensimmäisessä suunnistusharjoituksessa! 

Positiivisesta ensikokemuksesta innostuneina päätimme toteuttaa toisenkin kokeilun heti perään. Tällä kertaa vuorossa oli Miehen intohimo, maastopyöräily. Etukäteen usko vasta apupyöristä eroon päässeen maastoajotaitoihin oli kieltämättä heikohko, mutta heti kohta metsään päästyämme todisti poika uskon vääräksi ja viiletti itsenäisesti kapeaa polkua kantojen ja kivienkin yli. Tässä vaiheessa Pikku-Rusina keskittyi vielä kartan tutkiskeluun, mutta mitä tapahtuikaan, kun sopiva kuralammikko sattui eteemme..?

Siellä sitä roiskuteltiin vettä pienellä avustuksella kuin vanha tekijä ja ainoa ongelma oli yhden pyörän jakaminen kahden yli-innokkaan pikkupolkijan kesken. Kolmatta tuntia oli jo retkeä tehty ja kotimatkakin vielä edessä, mutta millään ei olisi Rusinakaksikko halunut maastopyöräilyä lopettaa. Toinenkin ensikosketus onnistui siis enemmän kuin loistavasti!

Viikon harrastusbonuksena voin kertoa vielä omista valokuvausharjoituksistani, joiden innoittamana oikeastaan koko pitkäksi venynyt metsäretki alun pitäen päätettiin tehdä. Valokuvauskurssin panorointitehtävän toteutuksessa kaipasin Miehen apua ja eipä häneltä vastalauseita kuulunut kun kyseessä oli pyöräillen tehtävä mannekeeraus. Tässä yksi alkeellinen tuotos, jonka linssi ravassa sain napattua. Uusia kuvaustuokioita kyllä tämän aiheen tiimoilta vielä tarvitaan...