Juhlat on juhlittu - onneksi. Ei sillä, etteikö juhliminen olisi kivaa ja erityisen kivaa silloin kun sankarina on Rusinakaksikon jompi kumpi osapuoli. Mutta tuo kakun ja muiden herkkujen syöminen meinaa niin helposti karata käsistä aina kun kaapit täyttyvät erilaisista makeista. Ja vaikka kuinka yrittää valmistella tarjottavia kohtuudella, jää niitä silti aina jälkeenpäin räävittäväksi.
Kakuilla herkuttelu yhdistettynä kiireisempiin ( =urheiluttomiin) viikkoihin on petollinen yhdistelmä. Kun ei ehdi lenkille, ärsyttää. Ketutusta tulee lääkittyä kakkupalalla, vaikkei se tietenkään auta - päinvastoin. Mutta vaikka asia on harvinaisen selvää pässinlihaa, lankeaa samaan ansaan silti varsin helposti.
Siispä juhlat on juhlittu - onneksi. Aamupäivällä keväisessä metsässä juostessa ei voinut olla huomaamatta, kuinka nuutunut olo karisi askel askeleelta energian tieltä. Vaikkei juoksu kulkenutkaan ihanteellisesti, tulin kotiin hymyssä suin. Ja urheilun tuoma energiapiikki on kestänyt koko päivän, toisin kuin kakku koskaan vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti