keskiviikko 6. toukokuuta 2015

OLI JA MENI



Tiedättekö mihin heräsin tänä aamuna? Ikäkriisiin.

Toukokuun kuudes on merkinnyt aina elämässäni ilon päivää. Sitä, jolloin on saanut pukea juhlamekon päälle, saanut vastaanottaa vieraita ja olla huomion keskipisteenä. Sitä, jolloin on lastenpöydässä sekoitettu limuja ja liotettu karkkeja mehulaseissa, puhallettu kynttilöitä ja kuorittu kermavaahtoa kakun päältä. On juostu kevään ensimmäiset t-paitajuoksut ja kerätty polviin ensimmäiset ruohovihreät. 

Näen vieläkin silmissäni sen nuoren neitosen, joka yhtenä toukukuun kuudentena astui aikuisuuden kynnyksen yli ja tunsi suurta ylpeyttä olla "vanha". Aikuinen, mutta silti oikeasti vielä ihan nuori. Kolmenkympin rajapyykki tuntui kaukaiselta, sillä yli kolmekymppisethän oli ihan liian aikuisia. Jossain vaiheessa sekin hetki kuitenkin tuli, mutta siinä äitiyden alkuhuuruissa raja meni ohi ihan huomaamattaan ja pääsin jatkamaan nuoruusvuosiani ihan vahingossa. Sitä paitsi muutaman vuoden vanhemman Miehen vaimona on ollut helppo sivuuttaa oma ikääntyminen, kun toinenhan on kuitenkin aina se vanhempi osapuoli. 

Mutta siis tänään, toukokuun kuudentena vuonna 2015 koin itseni ensimmäisen kerran oikeasti vanhaksi. Siis sellaiseksi nuoruudessa kiinni roikkuvaksi, ruuhkavuosiaan eläväksi, silmänympärysrypyistä kärsiväksi keski-ikäiseksi, jonka nuoruusvuodet ovat todellakin takanapäin. Niinpä se ikäkriisi pyyhkäisi eukon läpi kuin keväinen tuuli, viileänä, mutta siltikin lempeänä jättäen jälkeensä toivon tulevasti juuri kuten kevättuulikin tekee. En siis jäänyt sijoilleni makaamaan, en myynyt maitani enkä edes pilannut päivääni sillä, vaan annoin kadota ihan yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Kolmevitonenkin on vain ikä muiden joukossa ja numeroita tärkeämpää on kai kuitenkin edelleen se, mitä pään sisällä tapahtuu..?

Tämäkin toukokuun kuudes oli edeltäjiensä tapaan ilon päivä. Kiitos rakkaat ja ystävät ihanista muistamisista ja onnitteluista! Pikku-Rusinan kortin sanojen avulla pieninkin kriiseily loppui saman tien. "Onnea suloiselle prinsessalle!" :)

4 kommenttia:

  1. Rakas ystävä, mä just eilen aamulla siunailin, että "Ei voi olla totta, toi on vielä NOIN nuori, ihan epistä!" Älä siis huoli, se on vaan näkökulmakysymys. ;-) terveisin, Kummitäti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Nuorelta ei tunnu eikä näytä, mutta onneks mieli on nuori niistäkin huolimatta! Kiitos ystävä.

      Poista
  2. No mut jos se noin helposti ohi meni, niin tervetuloa vaan sinnittelemään sen seuraavan pysäkin ohi...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele! Nyt taas seuraava pyykki tuntuu kaukaiselta ja kaikenlaisia suunnitelmia on toteutettavaksi ennen seuraavaa kriisiä. ;)

      Poista