TÄHKÄ

 Ikkunasta ulos katsoessa voisi ajatella, että linnut siellä visertävät ja ensimmäiset leskenlehdet puskevat kukkansa maan uumenista ihan näinä päivinä. Ei tietoakaan lumesta, nurmikko vihertää ja aurinko paistaa kuin keväällä konsanaan. Vaan joulukuuhan se vasta juuri alkoi ja Kinnarkummussa on virittäydytty joulutunnelmaan ulkoilmastosta huolimatta ja juuri siksi.

Tämä viljakranssi on jo vuosia vanha ja suurin osa jyvistä tuntuu jo varisseen pois. Ensimmäiset kolhunsa rinkula sai jo varmaan kuusi vuotta sitten kun eräältä työreissulta joulupukin kaupungista Elnan matkaan lähti. Eikä ole kuivan kranssin säilyttäminenkään kaikkein helpoin keissi, varsinkaan jos jotkut innokkaat pikkutontut sitä näpelöivät komerossa kolutessaan...

Vilja on osa Elnan lapsuutta. Viljapellot ovat kuuluneet kotoisaan maisemaan lähes aina. Niissä on leikitty ja tehty myös ensimmäisiä kesätöitä. Hellepäivinä saappaat savessa kutittavassa viljassa kahlailu ei edelleenkään herätä pelkästään iloisia muistoja, mutta siitä huolimatta viljan tähkät ovat Elnan mielestä todella kauniita. Syyskesän usvainen aamu ja täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoo vain viljapellon kahina lempeän tuulen keinutellessa tähkiä... Tässä yksi lukuisista syistä, miksi ei tästä eukosta tule enää kaupunkilaista kuin pakottamalla. 

Tähkä -sanan ja mielikuvan pilaa muuten vain yksi asia: Lauri.