Adventtikynttilät tuovat mieleen lapsuuden. Joulukuun pimeät ja usein hyvin väsyneet aamut saivat lämpöistä tunnelmaa aamiaispöydässä tuikkivista adventtikynttilöistä. Siinä muroja narskutellessa motivoi itseään jaksamaan vielä vähäsen ennen odotettua joululomaa. Kynttilät loivat lämpöä ja iloa ja joulu pyöri mielessä jo hyvän aikaa ennen h-hetkeä. Aikuisiällä Elna on ollut huono joulunodotuskynttilöiden polttaja ja monta vuotta joulun odotuksen ilo meni ihan sivu suun. Sitä vaan paahdettiin tukka putkella pimeydessä aina viime metreille saakka ilman minkään sortin fiilistelyjä. Aaton aluspäivät sitten ravattiin lahjaostoksilla stressihiki otsalla ja vasta jouluaattoaamuna päästiin jotenkuten joulutunnelmiin.
Lasten myötä on Elnakin löytänyt uudelleen joulun odotuksen mukavat puolet. Puuhastelut ja fiilistelyt alkoivat tänä vuonna jo ennätysaikaisin, jopa marraskuun puolella. Yksi asia on vaan Elnan joulukuusta unohtunut edelleen: adventtikynttilät. Niiden tuoman lämpöisen mielen muisti vasta, kun ihana ystävä ilahdutti postin matkassa lähettämillään adventtikynttiläkoristeilla. Koska tähän talouteen ei ole siunaantunut kunnollista adventtikynttelikköä, päätti Elna virittää koristeet rautalangalla suoraan kynttilöihin. Hyvin toimivat niinkin! Niin on jälleen jouluinen lämpö palannut Elnan joulukuisiin aamuihin. Ihanaa.
Kinnarkummun joulukorttitehdas on pitänyt tänä vuonna hiljaiseloa, kun kortit tilattiin valmiina. Hieman Elnaa harmittaa, sillä valokuvaustilanteen heikko valaistus näkyy korteissa enemmän kuin piti. No, ensi vuonna tietää, että kuvista tulee tummempia kortteihin painettuina... No, näillä mennään ja nyt ne on jo postilaatikkoon sujauttamista vaille valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti