Jälkiä hangessa on hauska seurata. Mistä ne tulee tai minne menevät. Metsässä ja pelloilla määränpäällä ei ole väliä, mutta pihamaalla kohde kiinnostaa erityisesti. Ettei vain rusakko olisi käväissyt omenapuita järsimässä? Minne vie pienet hiiren jäljet?
Niin paljon kuin Elna eläimistä tykkääkin, saa pikkujyrsijät ja muut kiusantekijät mielellään kadota omilta kulmilta niin kauas kuin pippuri kasvaa! Jänöjussikin on ei-toivottua seuraa, jos uskaltautuu liian lähelle kasvimaata tai omenapuita. On sitä tullut useamman kerran keittiön ikkunasta noille pystykorville huudeltua, kun Elnan parsakaalin taimia ovat olleet napostelemassa...
Mutta PALJON kasvimaan kiusanhenkiä inhottavampia ovat kyllä kaikki jyrsijät! Ja kuten on tullut ennenkin mainittua, on Mies kokonaisvastuussa näiden inhottavuuksien metsästyksestä. Sitä hän onkin sitten viime päivät tehnyt oikein urakalla, sillä nalli on napsahtanut parin päivän sisällä jo viidesti. Viime vuoden saldo on jo ylitetty ja tuskin ollaan vielä tämän kauden lopussa.
Kyllä sai Elna muuten mustaan kirjaansa mielenkiintoisen merkinnän. Ei ole ennen tätäkään nähty, että joku käy maistelemassa ullakolla loukkuun jääneitä kavereita. Rotta?! Hyiiii!! Netti onneksi antoi toisenkin vaihtoehdon, mieluisamman sellaisen: päästäinen. Nyt sitten vaan uusia loukkuja virittelemään ja saalista odottelemaan. Kyllä maalla asuminen on ihanaa! ;)
Eikös näytä muuten hyvältä tuo talon ulkomaalaus? :) On vanhaa maalia ja uutta pohjamaalia ja ihan maalaamatontakin. Maalausurakka on pakko hoitaa tulevana kesänä! Muutetaan samalla sitten väriäkin omaan makuun paremmin sopivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti