17

Kuulinpa kerran hauskan idean. Kaikki tarpeelliset osat löytyivät kotoa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Laitoin lasipurkkeihin noin senttimetrin verran merisuolaa ja vettä päälle niin että suola peittyi.

Sitten alkoi odottelu.

Parin päivän päästä ihme alkoi tapahtua. Suolan kiteet alkoivat kiivetä lasipurkkien reunoja pitkin yhä ylemmäs. Pienin peittyi kiteisiin jo muutamassa päivässä ja suurinkin noin viikossa, joten jokainen ehtii vielä hyvin huurruttaa lyhtyjä jouluksi, mikäli kokeilunhalua riittää.

 Kiitos ideasta Toivon vintti ja kauppa! 

19

Alle kakskyt päivää aattoon. Aikahan kuluu jopa liiankin nopeesti, vai mitä olette mieltä? Pikkupirpanoiden odotus tosin tuntuu olevan pitkä ja levoton, vaikka ihan suht koht aisoissa vielä sentään pysyvät. On ihanaa seurata pienten ihmisten intoa ja täpinää, jota joulun tulo aihettaa. Vaikka maltillisesti ollaankin joulusta puhuttu ja yritetty välttää turhaa lietsontaa, on sitä silti kertynyt pieniä 

perhosia vatsoihin selkeästi.

Eilen kerroin luonnon antimien hyödyntämisestä joulukoristelussa. Tässä on nyt yksi itse kyhätty koriste, joiden raaka-aineena toimivat mustikanvarvut. Harmillisesti kotoa ei löytynytkään enää kunnollisia koristelumateriaaleja, joten tämä kuusi saa nyt olla melkein naturel. Rautalangasta väänsin tähden, mutta senhän voi tehdä oikeastaan mistä materiaalista haluaa. Jos joku haluaa näpertää oman kuusensa, tässä lyhykäisesti homman juoni:

- Poimi kimppu varpuja

- sido ja tasaa niiden päät

 - kiedo narua ympärille

Voit koristella kuusen omien mieltymystesi mukaisesti esim. silkkinauhalla, maalaamalla spray-maalilla tai liimaamalla tähtiä ja muita koristeita. Ajattelin, että näistä kuusista voisi saada vaikka kivoja koristeita juhlakattaukseen. Ne ovat sopivan matalia, eivätkä estä seurustelua pöydän puolelta toiselle ja vievät vähän tilaa astioiden, lasien, aterimien, kynttilöiden ym. keskellä. 

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!

20

Aurinko yllätti nämä vapaapäiväläiset täysin ja muutti samalla päivän suunnitelmia. Ei turhaa sisällä kökkimistä vaan kunnollinen metsäretki samalla luonno antimia keräillen. Vaikka Pikku-Rusina vielä metsästä puolukan poskeensa popsikin, olivat antimet tällä kertaa vain ja ainoastaan koristetarkoitukseen. 

Kinnarkummun joulu tulee pikku hiljaa, askel askeleelta. Kynttilöitä poltellaan enemmän kuin normaalisti. Eilen asensimme jouluvaloja ulos ja tänään tuotiin taas ripaus lisää tunnelmaa suoraan metsästä olohuoneeseen. Lahjoja valmistellaan pikku hiljaa ja päässä pyörii tulevan aattoillan menu. Mutta kiirettä pyritään välttämään kaikin keinoin. Sitä on elämässä joka tapauksessa yllin kyllin, joten miksi tehdä sitä lisää ja vielä näin ihanasta asiasta kuin joulu? Täällä on päätetty ottaa ilo irti ja jättää kaikki turhat hössötykset tykänään tekemättä. Kinnarkummussa keskitytään tässä kuussa olennaiseen eli nautiskeluun. Jokaiseen päivään tehdään vähintään ripaus tunnelmaa.

21

Vitsi että tämä joulupuuhastelu on saanut energiaa esiin allekirjoittaneesta. On vaan niin kivaa touhuta juttuja, että ihan huomaamattaan tulee saaneeksi aikaan monenlaista ja enemmän kuin koskaan marraskuisin.

Tämän illan kädentaitonäyte tuli valmiiksi pikapikaa kympin puikoilla trikookuteesta pelkkiä oikeita silmukoita kutoen. Harmittavasti luonnonvaalea kude loppui kesken ja patalappu jäi kapeahkoksi, joten olihan sitä jo pakko aloittaa uusi heti saman tien. Yksinkertaisia käsitöitä on hauska tuunata pienillä yksityiskohdilla, kuten napeilla, langoilla, helmillä yms. Tuohon keskeneräiseenkin on jo koristeluidea selvillä, mutta kellon tikittäessä kovaa kyytiä kohti puolta yötä, on mustan patalapun loppuun saattaminen jätettävä suosiolla huomiseen. 

Tänään viriteltiin muuten jouluvaloja pihapiiriin. Yleensä jouluvalot ovat syttyneet tällä tontilla itsenäisyyspäivän tietämillä, joten paljoa ei poikettu perinteestä tänäkään vuonna. Mulla on vain yksi ongelma valoihin liittyen. Minä kun en oikein pidä niistä kalsean valkoisista valoista. Sellaiset oikean liekin väriä jäljittelevät keltaisemmat valot sopivat mielestäni paremmin joulutunnelmaan. Vaan minkäs teet, kun valkoisia valoja on, niin pakkohan ne oli virittää esille. Nyt sitten testataan tämän silmäparin tottumista tai muussa tapauksessa valot lähtevät vaihtoon vielä ennen kuin aattoon asti ehditään.

22

Sinä hetkenä, kun maistoin ensimmäisen kerran itse tehtyä jouluista luumumarmeladia torttujen silmänä, nousi kyseisen sesonkileivonnaisen arvo mielessäni roiman harppauksen ylöspäin. Kanelilla, tähtianiksella, inkiväärillä ja madeiralla maustetun marmeladin tuoksu vie jo mennessään, puhumattakaan mausta. Mikäli joku on kiinnostunut reseptistä, jaan sen oikein mielelläni. Nyt en vain millään jaksa sitä kirjoitella, joten pistä vinkkiä niin palataan asiaan.

Tämän illan joulupuuha liittyi marmeladipurkkeihin. Kierrätettävien lasipurkkien metallikannet eivät hivele silmää, joten niiden piilottaminen ja koristelu on tärkeä osa hillohommaa. Yleensä olen käyttänyt erilaisia kankaita kansien verhoamiseen, mutta tänään päätin toteuttaa hieman talvisemman hatun purkille virkkaamalla sen villalangasta. Virkattuun työhön pujotin vielä satiininauhaa, jolla hatun sai helposti ja kauniisti solmittua kiinni purkkiin. Ja koko askarteluun meni aikaa ehkä 15 minuuttia. Eipähän tule hilloillekaan kylmä, vaikka kellari pakkasilla vielä jäähtyisikin. ;)

Kolmas hiutale ilmestyi tänään seinään, joten enää kakskytkaks yötä jäljellä. Kauniita unia!

23

Joulukuu. 

Kaikista toiveista huolimatta maa ei ole valkoinen. Siksi hiutaleita on pakko viritellä sisätiloihin.

Askartelu sopii erityisen hyvin mielen vapauttajaksi, sillä käsien puuhatessa mielen suunnitelmia unohtuu ajatuksista kaikki muu. Voi vain keskittyä juuri siihen hetkeen, juuri niihin saksien liikkeisiin joita sillä hetkellä on tekemässä. 

Askartelu on kuulunut minulle mielekkäisiin puuhiin jo pienestä tytöstä lähtien. Siinä on yhdistynyt ne kaksi asiaa, joista olen aina nauttinut: käsillä tekeminen ja omien ideoiden toteuttaminen. Käsityöt, käsillä tekeminen ja kaikenlainen puuhastelu on verenperintöä sekä äidiltäni että isältäni. Lapsuuteni ja nuoruuteni muistikuvia leimaa yhteinen puuhastelu niin käsitöiden, leipomisen, puutarhanhoidon, puurakentamisen kuin muidenkin käsillä tekemisten parissa yhdessä vanhempien kanssa. Olen ihan hurjan kiitollinen siitä, että kotona on aina saanut osallistua, tehdä ja toteuttaa myös itseään ihan pienestä pitäen. Tämän saman olen halunnut antaa lahjaksi omillekin lapsilleni ja innolla ovat hekin lahjan vastaanottaneet. Vaikkei kaikki remppa-, ruoanlaitto-, leipomis-, ompelu- ym. hommat välttämättä helpoimmin ja siisteimmin olekaan toteutuneet pienten apulaisten avustuksella, ovat he saaneet aina halutessaan osallistua. 

Tuo toinen nautinnon lähde askartelussa - omien ideoiden toteuttaminen - on ollut mukana puuhasteluissani aina, mutta pitkään ihan huomaamattani. Aina on ollut omat visiot ja valmiita ohjeitakin on pitänyt tuunata mieleisekseen. Silti en ole koskaan ajatellut olevani luova, enkä ole siitä syystä koskaan tavoitellut luovaa ammattia. Olen kuitenkin ajautunut vuosien varrella työssäni visuaalista silmää vaativiin tehtäviin ja pääsyt toteuttamaan omia visioitani, vaikkakin yrityksen brändin rajoissa. Olen nauttinut siitä työstä ja mieltänyt sen hyvin itselleni sopivaksi alaksi. Olen edelleen samaa mieltä, mutta viime aikojen muutokset työtilanteessa ovat saaneet minut avaamaan silmäni laajemmaltikin. Tai paremminkin avaamaan rohkeuteni lähteä tavoittelemaan uutta suuntaa työelämässä. Ajatukset ovat alkutekijöissä, mutta ensimmäinen askel uutta kohti on otettu. Katsotaan mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään. Se on vielä arvoitus itsellenikin.

Tein vanhasta muistista muutaman paperihiutaleen. Se oli lapsuudessa hauskaa ja helppoa askartelua ja siksi lähdinkin rohkeasti vain taittelemaan ja leikkelemään ilman mitään ohjetta. Vaan kuinkas kävikään... Liekö taidot ruostuneet tai vaatimustaso noussut, mutta eihän niitä hiutaleita meinannut millään saada visioiden mukaisiksi!

24

 

Kuinka monta yötä jouluun vielä on?

Aletaanko laskea yhdessä ja jaetaan jouluiloa kaikille sitä haluaville? Pysytään kuulolla. :)