Tomi Traktori

Näissä merkeissä tämä viikonloppu. Hulinaa riitti ja hauskaa oli!

Kaduilla Tallinnan



Niin vietti tämä rouvashenkilö viikonloppua eteläisessä naapurissa kera kuuden ihanaisen ystävän. Tässä yhteydessä on ihan pakko käyttää termiä laatuaikaa, vaikkei se Elnan lempisanoihin normaalisti kuulukaan. Sen verran hauska ja rentouttava miniloma oli!

Tallinnan lumisilla kaduilla puski joulufiilis ihan toden teolla esiin jostain Elnan syövereistä. Siellä käppäillessä ehti miettiä monenmoisiakin jouluajatuksia. Niistä päällimmäisenä joulukuusen koristelu. Millä teemalla tuleva joulu mennään? Väriä vai pelkkää valkoista? Kimalletta vai ei? Lopputulos nähdään jo vajaan kahden kuukauden päästä. Niin se aika kiiruhtaa jatkuvasti.

Monitoimimiehen loma oli ja meni ja tänään hän palasi sorvin ääreen. Ohjelmassa on tästä eteenpäin hyvinkin pitkälti laatoitusta, laatoitusta ja laatoitusta. Helpolla ei laatoittajaa päästetä, sillä on siinä jokunen laatta ladottavana ennen kuin lattiakin on valmis. Tällä herrasväellä on ilmeinen mieltymys pieniin laattoihin, sillä tähän mennessä suurimman Kinnarkumpuun ostetun laatan koko on jotain 10x20cm. Ja tulevissakaan suunnitelmissa ei näy tähän asiaan isoa muutosta... Toivottavasti meillä on vielä kuuskulmasommittelun jälkeenkin tuttu remppamies töissä! ;)

 

 

 

Varjoleikki

 

 

Ensimmäinen pakkasaamu näillä main. Tykkään! En edes muistanut, millaista on palata aamulenkiltä ilman Karvapalleron tassujen pesuoperaatiota. Pelkkä pyyhintä riitti. Ilot ne on mullakin... ;)

 

Kuura on kaunista. Saappaiden alla rapisevat lehdet ja kahiseva nurmikko, huuruava hengitys ja auringon valossa kimalteleva maisema. Se jos mikä saa tämän eukon rentoutumaan.

Kinnarkummun Rusina- ja Karvapalleroparrikaadeja on väsätty taas tällä viikolla. Maantien läheisyys + kolme koheltajaa = vaara + pelko. Siispä aidan rakentaminen oli enemmän kuin välttämätöntä. Jo viime syksynä aidattiin pahimmat kohdat ja nyt on saatettu keskeneräinen rakennelma loppuun.

 

Nyt täällä sataa jo luntakin. Hiutaleet leijuvat hiljalleen ja laattakäytävä on valkoinen. Miltäköhän huomenna aamulla näyttää?

Hiiala hiiala hei

 

 

Kinnarkummun väellä oli piha, hiiala hiiala hei.

Siellä ne haravoi puutarhaansa, hiiala hiiala hei.

Lehtiä puissa ja lehtiä maassa.

Ja siellä lehtiä, täällä lehtiä, jokapuolella lehtiä, hiiala hiiala hei.

 

 



Kutsuttuja ja kutsumattomia vieraita

 

 

Outo valoilmiö. Niin piristävää!

 

 

Mutta niin vaan on, että kuvia tiiraillessa näkee, kuinka keskeneräinen Kinnarkummun ulkokuori vieläkin on. Talo huutaa uutta väriä pintaan ja ensi kesänä sen saakin. Siihen asti on vain kestettävä kaikenkirjava laudoitus, maalaamattomat kaiteet jne.

 

Hei, me saatiin kuin saatiinkin hommia eteenpäin viikonloppuna! Vesieristystä, levytystä, pattereiden maalausta... mitä vielä? Niin no, salin sisustaminen jäi. Kinnarkumpulaiset saivat nimittäin naapurin tyttötrion kylään ja siitäkös pikkuihmisten riemu repesi. Serkusviisikko (kaikki alle 5v.) on aikaansaavaa sakkia, eikä menosta ainakaan vauhtia tai ääntä puutu. Joskus järkeä ehkä kylläkin... ;)  Ei siinä viitsinyt moporallin ja tanssiesitysten keskellä ruveta kattokruunua kiinnittelemään.

 

Tämän syksyn toinen kutsumaton vieras jäi nalkkiin kellarissa. Mies onneksi jälleen hoiti käytännön järjestelyt, joten Elnan ei tarvinnut kaveriin lähemmin tutustua. Samalla Mies viritti myös lisäesteitä kellarin pikku koloihin. Pysykää siis hiiriotukset suosiolla ulkopuolella!

Perintökalusteet

Taloa ostaessa sai herrasväki kaupan päällisenä kaksi kalustoa ja flyygelin. Elnan isä oli perinyt nämä aikanaan talon mukana ja halusi perinteen jatkuvan. Rusinakaksikolle niitä siis säästellään, kunhan ei vaan kaksikko itse ehdi huonekaluja sitä ennen tuhota. Pikkuihmisten mielestä sali, jossa kalusteet siis sijaitsevat, on mitä mainioin pallonheitto-, kilpajuoksu- ja mopohurjastelupaikka... Kas kummaa kun ei mene kuuleviin korviin kiellot tässä(kään) asiassa!

 

Kuvien kalusto ei ole mikään hirmuisen vanha, kai 60-luvulla uuteen saliin hankittu. Mutta toinen, aiemmin jo kuvissa vilahtanut setti on sen sijaan jo yli 100 vuotta vanha. Sen säästyminen tässä Elnaa eniten huolettaakin. Jännää miettiä, mitä ovat kaluston ensimmäiset omistajat ajatelleet huonekaluja kotiin kantaessaan. Mahtoiko käydä mielessä, että niissä istutaan vielä 2010-luvullakin?

 

Kuten kuvista huomaa, kovin on yksitoikkoinen salin sisustus vielä. Seinät huutavat tauluja ja ikkunat verhoja, jotta tilasta tulisi tunnelmallisempi ja kodikkaampi. Haasteena on löytää sisustustyyli, joka yhdistää vanhaa, perittyä tyyliä herrasväen omiin mieltymyksiin sopivaksi. Vaikka sali onkin oma kokonaisuutensa, ei se voi silti täysin poiketa kodin muusta sisustuksesta.

 

 

Aikatauluista

 

 

Jaahas. Kaipa sitä pitäisi taas ryhdistäytyä remonttirintamalla muutaman viikon löysäilyn jälkeen. Tauko on tehnyt kyllä hyvää ja remppaintoa löytyy taas. Aikaa yritetään löytää ensi viikonloppuna, sillä tekemättömien töiden lista on päässyt venähtämään herrasväen laiskotellessa. Tarjolla olisi ainakin vesieristämistä, levytystä, pattereiden maalaamista ja listoitusta, lamppujen kiinnittämistä, taulujen sommittelua ym. sisustusjuttuja. Ja jottei aika käy pitkäksi, niin ainahan voi toki jatkaa lehtisavottaa, siivota kasvihuone tai somitella laattoja käytäville, näin muutamia mainitakseni.

 

Tässä vaiheessa viikkoa Elna miettii kuumeisesti: Kaikki on aikataulutuksesta kiinni. Miten ollaan mahdollisimman tehokkaita? Kuinka toimitaan, jotta saadaan kaikki mahdollinen tehtyä? Stressitaso kohoaa ja loppuviikolla kireystaso on jo käsin kosketeltavaa.

 

Entäs Mies? No, hänkin tietää tehtävälistan. Päättää että tehdään tarvittavat jutut viikonlopun aikana. Ei suurempaa suunnittelua, ei stressiä, ei kireyttä. Hieman epärealistinen kuvitelma hommien aikatauluista ja suunnitelmat maastopyöräilystä, lötköttelystä, kitaran soittamisesta jne. Lauantaiaamuna voi hyvillä mielin lukea hesarin kahvikupposta ryystäen, ellei vaimo ole jo hoputtamassa ja naputtamassa olan takana.

 

Näin on menty Kinnarkummussa kerran jos toisenkin, eikä pelkästään remonttiasioissa. Hommat on saatu yleensä hoidettua ja valmistakin on tullut, vaikka lähtötilanne ja näkemys asioiden aikataulutuksesta onkin usein hyvin erinäköinen vastaajasta riippuen. Sovun säilymiseksi yrittää Mies sietää realistisia aikatauluja. Rouva puolestaan pyrkii välttämään turhaa stressiä. Ja jos ei onnistu, niin laskee ainakin kymmeneen ennen kuin kierrokset pääsevät liiaksi nousemaan... ;)