tiistai 14. toukokuuta 2013

Tieltä pois!


Kuu kiurusta kesään.
Puoli kuuta peipposesta.
Västäräkistä vähäsen.
Pääskysestä ei päivääkään.

Viimeinen bongattu. Se on kesä nyt! 



Eihän täällä Kinnarkummussa ehditä enää sisällä muuta tehdä kuin syödä ja nukkua. Muuten touhutaan kaiket ajat pihalla. On nimittäin jälleen monen sorttista projektia meneillään... Koko väki vietti pitkän viikonlopun lomaillen, kukin omalla tavallaan. Mies purki, huolsi, maalasi ja kokosi jälleen kaksi vanhaa polkupyörää pikkuväelle käytettäväksi. Ne ovat viime silausta ja paria sisärenkaan ostoa vaille valmiina kesän huristeluihin. Elna taas on heilunut lapion kanssa kaivaen ja uudelleen istuttaen sen minkä on kerennyt.

Kinnarkummun pihapiiri oli ennen tämän herrasväen aikakautta aina siisti ja täynnä upeita istutuksia eripuolilla tonttia. Elna ehti monet kerrat ennen taloon muuttoa ilakoida valmiista pihasta, jolle ei ole pakko tehdä mitään ja se näyttää silti kauniilta. No, ilakointi oli siinä mielessä turhan aikaista, että eihän se homma mennyt sittenkään ihan niin... Tuli kattoremontti ja rakennustelineet. Naisväki pelasti talon ympäristöstä sen minkä pystyivät ja kasvit kuopattiin kasvimaalle valeistutukseen. Pelastettavaa oli paljon, eikä kaikkea millään jaksettu siirtää, mutta suurin osa kuitenkin. 



Siinä meni se kesä ja perennat jäivät kasvimaalle talvehtimaan. Tuli seuraava kevät ja seuraavat remonttisuunnitelmat. Ja taas siirrettiin lisää kasveja, tällä kertaa kuistin tieltä. Nyt niitä ei viety enää kasvimaalle, vaan Elna suunnitteli päässään uuden puutarhasuunnitelman, jonka mukaisesti kasveja kauhottiin sinne ja tänne. Yleinen ongelma oli, että siellä ja täälläkin oli jo ennestään kasveja, joita taas sitten siirrettiin seuraavaan paikkaan pois uusien tieltä. Tähän mylläämiseen lisämausteen antoi vielä elokuun alun rankkasateet ja vettä kellarissa, jonka seurauksena kaivettiin jälleen. Lopputuloksena syksyllä lumen alle jäi jälleen kasvimaallinen perennoja sekä sieltä täältä kaivettu ja kauhottu puutarha. 

No mutta. Nyt on kevät uusi ja Elnalla uutta intoa selvittää sekasorto. Heti ilmojen lämmettyä on alkanut tapahtua. Ensimmäinen suunnitelma oli tehdä kohta kerrallaan valmiiksi asti. Hetken se kesti, kunnes otettiin käyttöön suunnitelma b: myllätään joka puolella samaan aikaan. Siirretään eri puolelta tonttia löytyvät samaa lajiketta olevat aina kerralla lopulliselle paikalleen ja sitä rataa. Hidasta, mutta varmaa. Tuskin näyttää Kinnarkummun pihapiiri vielä tänäkään syksynä siltä miltä pitäisi, mutta hyvää vauhtia ollaan sinne kuitenkin pääsemässä. Vaikka Mies kyllä suunnittelee vielä yhtä kaivinkonejuttua, josta Elna ei ole suuremmin ilahtunut... 

Eihän puutarhan teolla mitään kiirettä olisi. Kasvien kanssa kykkiminen on allekirjoittaneen mielestä mitä rentouttavinta kesäpuuhaa. Mutta kun se kasvimaa pitäisi viimein saada kunnolla kasvimaakäyttöön. On nähkääs sinnekin omat pikku suunnitelmansa, kunhan edelliset saadaan tieltä pois. ;)


Juureslaatikko tyhjäksi




Juurespihvit
(n.17kpl pieniä pihvejä)

350g raastettuja raakoja juureksia
1 valkosipulin kynsi
1/2dl ranskankermaa, kermaviiliä tai smetanaa
2rkl perunajauhoja
3/4dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
tuoreita yrttejä silputtuna
suolaa
mustapippuria
(sitruunamehua)

Sekoita ranskankerman joukkoon murskattu valkosipuli, kananmuna, yrtit ja jauhot sekä halutessasi tilkka sitruunamehua. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita seos juuresraasteen joukkoon. Tasoita nokareet lettupannulle ja paista keskilämmöllä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Matalampi lämpötila on tärkeää, jotta juurekset ehtivät kypsyä. Jos sinulla on aikaa, laita letut hetkeksi uuniin, jotta juureksista tulee pehmeämpiä.

Tämä kokeilu sai ainakin Kinnarkummun raadilta hyvät pisteet!



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Dekohan se taas ostoskärryyn sujahti




Elnalla on jonkun sortin pakkomielle sisustuslehtiin. Kovin on vaikeaa kulkea marketin lehtihyllyn ohi siihen pysähtymättä, vaikka kiirekin olisi. Niin ovat tottuneet(?) ipanatkin ostosreissun tyssäävän jo heti alkumetreillä aviisien edustalle. Useimmiten kaksikko järjestää kyllä sen verran hälinää ja häiriötä lehtihyllyjen väliin, että kanssaselailijat väistelevät vaivaantuneina/huvittuneina pikkukiitäjiä Elnan yrittäessä minimoida vahinkoja. Siitä on varsinainen selailunautinto kyllä kaukana ja siksi kai ostoskärryyn tipahtaa lehtiä useammin kuin olisi tarkoitus...

Yksi ehdoton suosikki löytyy kuvista. Lähes jokaisessa numerossa on Elnan silmää miellyttäviä juttuja roppakaupalla. Parasta antia on lukea hieman hulluista erilaisista projekteista, sillä niistä saa tämän ikuisuusprojektin parivaljakko kummasti voimaa. Kinnarkummun projektihan on suuria neliöitä lukuunottamatta ihan peruskamaa talorintamalla.

Mies muistelee aika-ajoin pariskunnan yhteisen sisustusuran alkuaikoja. Kimpsujen yhdistäminen oli hänelle yksinkertaista, sillä Elna kelpuutti tasan yhden hänen huonekalunsa yhteiseen kotiin. Kyseinen nojatuoli onkin kiertänyt herrasväen mukana, ensin jokaisessa väliaikaiskodissa ja sitten pysyvän kodin useassa huoneessa, kunnes löysi tiensä yläkerran työhuoneeseen. Nojatuoli on ostettu aikoinaan Miehen vanhempien ensimmäiseen yhteiseen kotiin, joten perinteet velvoittavat luovuttamaan sen aikanaan jommalle kummalle Rusinoista. Siihen asti sille löytyy varmasti oma paikkansa Kinnarkummun sisustuksessa!



tiistai 7. toukokuuta 2013

Perittyä


Useimmiten parhaat löydöt tekee kotikulmilta, sukulaisten jäämistöistä. Niissä kun on sitä perintöarvoa kauniin ulkomuodon lisäksi. Niin on myös näissä tuoleissa, joita molempia löytyy tuplakappaleet. Toinen parivaljakko on Elnan isovanhempien peruja ja toiset saatiin isosedän talon tyhjentäjäisistä. Tuolit ovat nappiosuma Kinnarkummun ruokailutilaan. Ne sopivat navetan vintillä vielä asustelevan ruokapöydän (sekin isovanhempien vanha) ympärille, kunhan saavat vähän uutta väriä pintaansa. 


Ruokailutila ja olohuone ovat yhtenäistä tilaa, joten talon mukana saatu olohuoneen matto saa toimia värimaailman avaimena. 

                                                                                                                                                                                   

 Ruokapöydän ja usean mustan tuolin kaveriksi olisi kiva saada väriä. Nyt on vain valinnan vaikeus. Mikä olisi sun mielestä paras sävy?


Tai jos maalataankin toinen tuoli toisella sävyllä ja toinen toisella? Tässä asiaa pohtiessaan taitaa Elnan mieli kallistua tähän vaihtoehtoon. 

Hih kun on hauskaa päästä vihdoin kunnolla sisustamaan!



perjantai 3. toukokuuta 2013

Ennätysajassa




Kattokaapas tätä! Lastenhuoneen trikoomatto on valmis!  Ennätyshitaasti tosin... Tie oli mutkainen ja kivikkoinen, kuten aiemmin täällä vuodatin. Mutta valmis tekele saa salamana unohtamaan kaikki epätoivon hetket. Nyt on siis hyvä jatkaa uuden suunnitelman kimppuun! Katsotaan mitä siitä sitten aikanaan vamistuu... ;)

Matossa on käytetty osittain valmista ohjetta, mutta myös omia sovelluksia. Lopullinen halkaisija näyttää olevan pikkuisen alle 180cm. Tämä oli Elnan ensimmäinen virkkaus varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja ylipäätään ihan ensimmäinen itsetehty matto. 

torstai 2. toukokuuta 2013

Perintökalusto


                   



 

 Kinnarkummun herrasväki peri talon mukana sukupolvelta toiselle siirtyneen sohvakaluston. Siihen kuuluu sohvan lisäksi kaksi tuolia ja keinutuoli, sekä sohvapöytä. Tarkkaa valmistusajankohta ei ole tiedossa, mutta arvion mukaan kalusto olisi jostain 1800-luvun lopulta. Tyylisuunnaksi hakukoneen kuvapalvelun perusteella näyttäisi osoittautuvan rokokoo. Jos lukijoiden joukosta löytyy alan tietäjiä, niin herrasväki ottaisi ilolla tietoa vastaan! 

Joka tapauksessa, kalusto kaipaa jossakin vaiheessa uutta kangasta ylleen, sillä varsinkin käsinojat ja tuolien kulmat ovat vuosikymmenten saatossa hankautuneet rikki. Kunnostusoperaation yhteydessä verhoilukankaan värisävyä on tarkoitus muuttaa paremmin Kinnarkummun uudistetun salin väreihin sopivaksi. Juttuhan on niin, että niin Elna kuin Mieskin ovat alunperin täysin erilaisen sisustustyylin kannattajia. Ihan äkkiä ei olisi varmasti tullut päivää, jolloin tämä väki olisi antiikkikalusto-ostoksille lähtenyt. Mutta kun talokaupoista alettiin puhua ja Elnan isä ilmoitti haluavansa kaluston kulkevan talon mukana, ei siihen ollut kenelläkään vastalauseita. Jo pikkunatiaisesta asti on Elna tottunut näkemään kaluston samaisessa salissa, joten onhan se mukavaa jatkaa perinnettä, hyvässä tapauksessa vielä tulevillekin polville asti.

Kaikessa kauneudessaan aiheuttaa kalusto silti hieman päänvaivaa sisustajalle. Miten yhdistää tumma puu muuten niin mustavalkoiseksi haluttuun yleisilmeeseen? Ja sama muuten koskee ruskeaa flyygeliäkin... Ehkä on vain hyväksyttävä ajatus, että sali edustaa omaa, vanhaa linjaansa poiketen muusta kodista. Mitä mieltä te olette?


Ilmapalloja ja muuta mukavaa



Ilmapallot ja serpentiini.


Itse tehdyt mozzarellatikut.


Munkkitoimituksia kahdelta taholta.


Auringonsäteet olohuoneessa.


= Kinnarkummun vappu.