MIELEN JA KAMERAN MUISTIKORTILLE

Ennen kuin palataan kuvissakin takaisin kotimaan kamaralle, jaan vielä pari räpsyä viikko sitten päättyneeltä Espanjan reissulta. Räpsyjä tosiaan, sillä kyseinen matka oli valokuvauksen osalta kovin laihanlainen. Vaikka kamera keikkuikin tuttuun tapaansa olalla lähes kaikkialle, jäi siihen tallentumatta pitkä liuta asioita, joista yleensä kuva olisi otettu. En tiedä johtuiko kuvaamattomuus normaalia suuremmalla porukalla reissaamisesta, lasten kanssa touhuamisesta vai kenties valokuvauskurssin aikaansaamasta itsekriittisyydestä omia kuvia kohtaan. Tai ehkä vain yksinkertaisesti siitä, että tutut maisemat eivät herättäneet enää sellaisia ihailun tunteita, joita olisi tehnyt mieli noin kymmenettä kertaa kuvata. Joillakin matkoilla Mies on ihmetellyt, ehdinkö ollenkaan nauttia näkemästäni, kun yritän ikuistaa kaikkea näkemääni muistikortille. Mulle kuvien ottaminen on itsessään nautinnollista. Näen ja koen samat asiat kuin ilmankin kameraa. Koen, että kuvaaminen antaa vain lisää, ei ota mitään pois, sillä onnistuneita kuvia jälkeenpäin katselemalla pääsee helposti juuri siihen fiilikseen, joka kuvaushetkellä on vallinnut. Kuvia katselemalla voi siis tehdä helposti pienen retken menneeseen ihan milloin huvittaa. Hienoa!