Taidan olla sen verran yksinkertainen tyyppi, että rautalankaa siinä tarvittiin jotta minut sai taas ymmärtämään pysähtyä nauttimaan tyynestä kesäillasta. Kohta kaksi viikkoa on arkea tallattu lomailun jälkeen ja jotenkin Suomen kesän mukaan on ollut kovin vaikea päästä. Joo, tokihan sää ei totisesti ole ollut kannustava, mutta muutenkin kesän tunne on lähes kokonaan kadoksissa. Ohjelmaa ja tekemistä riittää, joten nautiskelulle on jäänyt olematon aika. Rantasaunakauden avaus on venynyt, kasvimaalla ei kasva vielä juuri mitään (kun ei ole vielä kylvettykään...), luonnon kukkasatoa ei ole ihailtu lainkaan, ei ole grillattu, ei syöty välipalaa kuistilla eikä käyty torilla.
Yhtäkkiä sitä havahtuu vasta juhannuksen kynnyksellä katselemaan ympärilleen ja ihailemaan kesän aikaansaannoksia. Ja olisiko sitäkään tapahtunut, ellen olisi törmännyt valokuvausreissulla piikkilankaan. Se sai minut pysähtymään ja katselemaan ympärilleni. Siis oikeasti katselemaan. Ihmettelemään. Ihastelemaan.
On kesä. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti