TIKKUPULLA JA MUUTA KIVAA

Onnellinen nelikko on saanut viettää mitä mahtavimman kaksipäiväisen. On ulkoiltu ainakin viisi tuntia päivittäin - luisteltu, pulkkailtu, lenkkeilty, nakkiretkeilty metsässä ja rakennettu lumilinnaa. Ja siitä linnastahan se homma sitten riistäytyikin käsistä. Nimittäin ajatus Chima-linnasta sai aikaan suuren joukun uusia ajatuksia ja kohta koko herrasväki oli järjestämässä ex tempore talviriehaa. Oli linna, lumimuurit, penkit ja liukumäki rakennettuina, nuotiopaikka, ulkotulia ja lyhtyjä, tikkupullataikina kohoamassa ja linnan viirit ommeltuina. Naapurin väki saatiin vieraaksi, oli tuliesitys, chimaleikit, mansikkahilloon dipatut pullat ja lukematon määrä liukuja vielä pimeän laskeuduttua taskulamppujen vilkkuessa pitkin peltoa. Miten mukavaa olikaan!

Kaiken ulkona hillumisen lisäksi on saatu jotain aikaiseksi myös sisätiloissa. Yläkerran mörkö on karkotettu ja homma on saatu liikkeelle pitkän ja piinaavan laiskamatovaiheen jälkeen. Suurin ponnistus rempan alulle laitossa oli jälleen työvermeiden niskaan heitto, sillä sen jälkeen homma sujui kuin tanssi. Hymyssä suin hyräillen olisi villoittamista voinut jatkaa pidempäänkin ellei nuotioretkeily olisi vetänyt Rusinakaksikkoa niin voimakkaasti puoleensa. Ette arvaakaan, miten hyvä olo tuli, kun vihdoin saatiin taas jotain rempparintamallakin aikaiseksi! Puoliksi keskeneräisessä kodissa on se kurja puoli, että se tekemätön puolikas muistuttelee itsestään joka päivä. Ei se tietenkään joka hetki omissa silmissä edes näy eikä mielessä vaivaa, mutta alitajunnassa kylläkin. Taakkaa tekemättömistä töistä kantaa hartioillaan huomaamattaankin ja taakan painon huomaa vasta sitten, kun siitä saa edes hitusenkin pudotettua pois. Vaikkei homma edennyt eilen kuin millimetrin murto-osan siitä kilometristä, joka valmiiseen taloon on vielä matkaa, tuntuu silti, että taakka keventyi pelkästään jo hommien alkuun saattamisella. 

Energistä viikon alkua jokaikiselle!