Olen sääriippuvainen. Eri säätilat saavat aikaan hyvin erilaisia fiiliksiä ja usein koko päivän yleisilme riippuu paljolti ulkona vallitsevasta ilmanalasta. Valoisana ja kuulaana päivänä mieli lepää. Olo on rauhallinen ja ilme kirkas. Suhmurainen ilma ja alakuloiselta näyttävä maisema taas latistavat tunnelmaa eittämättä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän tiedostan säätilan vaihtelut suoraan mielialassani.
Olen aina ollut ehdottomasti ulkoilmaihminen. Mitä enemmän saan imettyä raitista ilmaa sisääni, sitä paremmin voin. Koko Kinnarkummun väki elää keväästä syksyyn yöunia lukuunottamatta lähestulkoon kaiken vapaa-ajan ulkona. Mies haaveilee ulkoilun viemistä vielä askeleen pidemmälle, joten saa nähdä jos ensi kesänä osa porukasta jopa nukkuukin ulkona... Olen oppinut nauttimaan jokaisesta vuodenajasta omalla tavallaan. Tosin syksyn synkeimmät sateet ja viimat olisin voinut sivuuttaa jo nuorena. Vuodesta voisi oikeastaan lohkaista pois marraskuun pituisen pätkän ja Suomen ilmasto olisi melkein täydellinen. Kaikkea sopivasti ja vaihtelua riittävän usein. Sopiva resepti ainakin tälle sääriippuvaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti