Tässähän onkin vietetty toukokuun viikonloput lähestulkoon kaikki juhlatunnelmissa. On ollut synttärit, ristiäiset, äitienpäivä, synttärit ja viimeksi menneenä lauantaina sukujuhlat. Ihmekös siis, etteivät nuo puutarhan tekemättömät hommat ole oikein edenneet. Ei sillä, hauskaa on ollut senkin edestä!
Viime lauantaina herrasväki tapasi rakkaista sukulaisiaan sukujuurien jäljillä kiertoajelun merkeissä. Lämpimän tunteen helteisen sään lisäksi aiheutti tuttujen ihmisten seura ja iloinen tunnelma. Vaikka joitakin lapsuuden tuttuja ei ollut tavannut ainakaan viiteentoista vuoteen, oli vastassa silti samat iloiset kasvot ja äänet. Elnan suvussa ei taidetakaan vanhentua normaaliin tahtiin, vai mistä lie johtuu tuo muuttumattomuus?! Sukujuhlat nostattivat Elnan mieleen monia muistoja lapsuudesta. Serkkujen kanssa uimahyppyrohkeudesta kisailu ja Ville ja Kalle -vitsien näytteleminen sekä monet muut palaavat ajatuksiin kuin eilispäivä. Kaikki hääjuhlat, synttärit ja muut epävirallisemmat tapaamiset pikkuserkkujen ja heidän vanhempiensa sekä isovanhempiensa kanssa olivat aina erityisiä ja lapsen mielen syövereihin mukavina muistoina kaivautuneita. Jännä tunne heräsi viimeistään viime lauantaina, kun Elna katseli oman 4,5-vuotiaan pojanviikarinsa edesottamuksia serkkujensa, pikkuserkkujensa ja pikkupikkuserkkujensa kanssa. Millaisia muistoja Rusinalle jäi ja tulee tulevaisuudessa jäämään omasta suvustaan, samaa verenperintöä kantavista ihmisistä? Selvää on ainakin se, että pikkumiehen ensimmäiset sukujuhlat näyttivät sisältävän hurjan määrän touhua, vauhtia, iloa ja naurua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti