keskiviikko 7. toukokuuta 2014

KAUNISTA JA KAMALAA











Meri on mahtava ja kunnioitusta herättävä elementti. Sen suuruutta on vaikea hahmottaa, vaikka kiertää pikkuruisen saaren rantoja keskellä valtamerta, eikä horisontissa näy mitään muuta kuin vettä, vettä ja vettä. Meri on hyvin mielenkiintoinen ja samaan aikaan hieman pelottava. Meren kokoa on erityisen vaikeaa selittää pienelle lapselle, jonka käsitys maailmasta rajoittuu lähinnä niihin paikkoihin, joissa hän on itse käynyt. Lapsen maailmassa välimatkojen mittaaminen tapahtuu vertaamalla niitä mummilamatkaan ja aikakäsitystä opetellaan telkkariohjelmien pituuksia pohtimalla. Karttapallolla liikutellaan sormea merten halki, mutta mitäpä se kertoo pienelle ihmiselle matkan todellisesta pituudesta? Kaikesta huolimatta suuren meren rannalla seistessään myös pieni ihminen vaikuttuu näkemästään. Meren pauhu ja aaltojen liikkeiden seuraaminen hiljentävät niin äidin kuin jälkikasvunkin. 

Meren kauneus voi olla mykistävää, mutta niin on myös sen likaisuus. Alati liikkuvat vesimassat imaisevat sisuksiinsa jätettä, jota ne sitten pyörittävät, murskaavat ja kuljettavat tuhansia kilometrejä liaten rantoja, tuhoten eläimiä ja saastuttaen luontoa. Jo pelkkä epäsiisteys hirvittää, saati sitten kuvat ja videot muovia syöneistä eläimistä, aalloilla keikkuvista kilometrejä halkaisijaltaan olevista muovilautoista ynnä muista ihmisten aiheuttamista katastrofeista maapallolla. Ja kulkeutuuhan pieniä muovihiukkasia eittämättä ravinnon mukana ihmiselimistöönkin, joka ei myöskään ole ajatuksena ollenkaan miellyttävä...

Ulkomailla rannat tuntuvat jotenkin aina koti-Suomen rantahietikoita likaisemmilta. Siksi taannoin julkaistu Pidä saaristo siistinä ry:n tutkimus Itämeren rantojen puhtaudesta hämmästytti. Suomen rannat todettiin kaikkein sottaisimmiksi verrattaessa Ruotsin, Viron ja Latvian rantoihin. Ei ollenkaan hyvä juttu! Taistelussa maapallon muoviin hukkumisen estämiseksi on yhden talouden vaikutusmahdollisuudet toivottoman pienet. Tästä epätoivoisesta tosiasiasta huolimatta on Kinnarkummun väki ryhtynyt miettimään pieniä tekoja oman muovinkulutuksensa vähentämiseksi. Se, miten se tehdään, on edelleen monin paikoin epäselvää, joten kaikki vinkin ovat erittäin tervetulleita. Kaikki enemmän valveutuneet, pistäkää kommenttia tulemaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti